Siskon selkää vasten on turvallista ja mukavaa lepuuttaa.

Kepinsyöntitauko lähipuistossa. (Muutamana päivänä Sennillä on tullut ihan sananmukaisesti "puukakkaa", mutta eläinlääkärissäkin sanottiin, että kepinsyönti saattaa joskus aiheuttaa ummetusta - ei yleensä mitään sen vakavampaa, joten syököön kun se niin mukavaa tuntuu olevan.!)

Metsälenkillä Hyvinkäällä viime lauantaina Suvin ja Miran kanssa.

Sohvin häntä on tuuhentunut ja komistunut, ja Sohvi näyttää itsekin sitä ylpeänä kuvissa esittelevän. (Osasyy on varmaan se, että olen alkanut harjaamaan häntää kamman sijaan karstalla, jonka olin kokonaan unohtanut, mutta karvakin on kyllä kasvanut.)

Huiskuhäntiä metsässä.

Mira.

Sohvi ja Mira kerjuulla...

Edellisestä kirjoituksesta on nyt viisi päivää, ja todella hienosti on mennyt. Senni on voinut tosi hyvin - oireilee toki joka päivä ainakin kerran vähän, mutta pahaa kohtausta ei ole ollut viime keskiviikon jälkeen. (Tosin juuri äsken tähän kuvia laittaessani noin tunnin ajan Senni rapsutteli välillä useaan otteeseen, mutta kun annoin Gabapentiinin, Senni rauhoittui noin vartissa. Näin pitkällistä oireilua ei ole viikkoon ollut - tosi tuskainen Senni ei kuitenkaan ollut.)

Viime lauantaina pääsimme vihdoin yökylään Suvin ja Miran luo - ainakin puoli vuotta se on ollut suunnitelmissa, mutta aina vaan syystä tai toisesta jäänyt. Julkisilla liikkuminen tyttöjen kanssa sujuu nykyään oikeastaan aika hyvin, mutta aina se jännittää sekä minua että tyttöjä. Sennille on pakko laittaa oikeat valjaat keskustassa/rautatieasemalla liikkuessa, ja ne herkästi aiheuttavat Sennille oireita, varsin kun lisätään mukaan poikkeuksellisen tilanteen tuoma jännitys ja minun pelkoni siitä, että Senni saa kohtauksen. Niinpä odotetusti rautatieasemalle päästyämme Sennin eteneminen valjaissa oli pari askelta, rapsutustauko, pari askelta, rapsutustauko jne. Toisin kuin oli esim. ensimmäisen vuoden ajan, tuollainen nykyään johtaa usein pahaan kohtaukseen, joten nappasin hyvin pian tytöt kainaloon ja kannoin heidät junalle joidenkin kummastuneista katseista huolimatta.

Nykyään Senni nousee reippaasti kulkuneuvoihin, myös juniin joissa on jyrkät portaat, joten kunhan pääsemme istumaan, mieluiten ikkunapaikalle, ja saan tytöt syliin, on suurin stressi poissa. Näissä tilanteissa kiittelen aina mielessäni sitä, että satuin saamaan toiseksi koiraksi pikkuruisen Sohvin - muuten olisi sylissä turhan ahdasta. Matkat Hyvinkäälle ja sieltä pois sujuivat pääasiassa hyvin, mutta junassa oli tosi kuuma, ja se aiheutti Sennille loppumatkasta lievää ahdistusta ja rapsuttelua. Otin valjaat pois, se helpotti vähän. Ajattelin pari päivää sitten, että Joensuuhun emme varmaan tänä kesänä voi mennäkään, mutta muistin sitten sen patterilla toimivan tuulettimen, johon saa vielä kylmäpatruunankin. Sellainen tuuletin täytyy hankkia - sen turvin onnistunee pitkä junamatka kesäkuumallakin.

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, on Sennille varattuna aika välikorvan huuhteluun ensi viikon lopulle. Senni raapii vasenta korvaa nyt melkein joka päivä, mutta havaintojeni mukaan yleensä vain kerran päivässä. Silloin kun sitä ilmenee, Senni ei vaikuta tuskaiselta eikä se johda päänhinkkailuun - NÄYTTÄÄ (eli tämä on minun tulkintaani) lähinnä siltä, että juuri sillä hetkellä korvassa tuntuu tosi inhottavalta, mutta ei tosi kipeältä. Mietinkin nyt, voisiko tuon korvahuuhtelun siirtä reilulla kuukaudella eteenpäin, jolloin vakuutuskausi on vaihtunut. Rahat eivät riitä kaikkeen yhdellä kertaa, ja haluaisin myös ostaa ennen helteitä kunnollisen ilmastointilaitteen, jolla asunnon saa oikeasti viileäksi. Kuumuus kun tekee Sennin kipeäksi. Paleleva Sohvi ei ehkä tätä toivoisi, mutta palelu ei aiheuta kipua, ja Sohvi käyttää hyvin mielellään fleesehaalaria nukkuessaankin, joten kaikki kolme voisimme olla ihan tyytyväisiä viileässä kodissa. Luultavasti siis perun varatun ajan huomenna. Mutta JOS korva yhtä äkkiä alkaisi todella Senniä vaivata, niin totta kai se huuhdellaan heti. 

Joitain viikkoja sitten kirjoitin muistaakseni kommenttiosiossa Nutrolin-öljystä. Etenkin Sennillä on todella kuiva iho (uskoakseni johtuu osin laihdutusruoasta, mutta etenkin Furesiksesta), Sohviakin rapsututtaa sieltä sun täältä ja iho on kuivahko, joten tilasin Nutrolin-öjyä jonkun blogin lukijan suosittelemana. Tänään vasta hain pullon postista ja tytöt saivat ensimmäiset annokset. Suureksi ilokseni molemmat tykkäsivät öljystä ja nuolivat sen itse lusikasta - ei siis tarvinnut ruiskulla työntää suuhun. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan vaikutuksia ihoon, turkkiin ja anturoihin - Sennillä on kaikki vähän kuivaa, Sohvilla vain iho.

Ei tällä erää ihmeempää kerrottavaa. Mukavia kevätpäiviä kaikille lukijoille!

Mira oli meillä viime lauantaina kyläilemässä Suvin kanssa.

Sohvi on saanut vapauden takaisin 10 metrin hihnan ansiosta: toista päätä ei ole kytketty mihinkään, mutta pitkä hihna perässä on turvana, jos Sohvi yhtä äkkiä lähteekin kauemmas. Kuono-pojan kanssa leikkiessä heidät kytketään yhteen 12 metrin hihnalla ja juoksuleikit sujuvat mainiosti! :)

Yksinkertaista leikkiä, mutta tuntuu olevan molemmista aina yhtä hauskaa: molemmat juoksevat kepin perään, toinen saa sen kiinni, sen jälkeen joko vedetään keppiä tai juostaan rinta rinnan yhdessä kepistä kiinni pitäen.

Meillä oli Sennin leikkauksen jälkeen häkki lainassa pari viikkoa, ja molemmat vetäytyivät sinne välillä levolle, joten ostin viime viikolla tytöille kevythäkin, niin on suojaisi soppi jonne mennä, jos siltä tuntuu. Pakko myöntää, että muutaman kerran olen laittanut Sohvin sinne osaksi aikaa imuroidessani säästääkseni naapurien hermoja... Imurointi on Sohvista tavattoman hauskaa ja hän osallistuu siihen mielellään, mutta valitettavasti siihen kuuluu tauoton, kimeä räksytys. Välillä Sennikin innostuu liittymään mukaan.

Ulkoilua eilen Kuonon kanssa. Onneksi Sennikin välillä pysähtyy syömään keppejä, niin ei rasitu liikaa juoksemisesta.

Senni aamulevolla tänään.

Taas näitä iänikuisia kepinheittokuvia tältä päivältä... Mutta ovat ne ainakin minun mielestäni aina yhtä ihanaa katsottavaa. Ilo ja riemu välittyy kuvistakin.

Puisto on ihan kotimme vieressä, mutta rattaat ovat hyvä "tukikohta" ja tavaroiden kuljetus- ja säilytyspaikka kepinheittoreissuilla.

Sennin Chiari/syringomyelialeikkauksesta on kulunut tänään tasan kuukausi. Kaikki leikkauksella saavutetut hyödyt ovat viimeistään nyt nähtävissä. Kuten olen viime aikoina kaikkialla yhtenään toistellut, Sennin syrinxien aiheuttamat hermovauriot ehtivät edetä pahoiksi ennen leikkausta, ja niitä vaurioita ei mikään enää korjaa, kuten ennen leikkausta tiedossa olikin. Pelkäsin Sennin kuolevan leikkaukseen - se tuntui ajoittain jopa hyvin todennäköiseltä - mutta toisaalta salaa haaveilin siitä, että Sennin kohdalla tapahtuisi ihme ja kaikki oireet lievittyisivät huomattavasti, Senni pystyisi käyttämään ongelmitta valjaita ja lääkitys saataisiin todella minimaaliseksi. Olinkin ennen leikkausta kuullut, että leikkaus auttaa yleensä todella hyvin, mutta ei välttämättä pitkään. Siinä mielessä ehkä odotin, että jos Senni jää henkiin, Gabapentin-annosta saataisiin laskettua enemmän.

Noin viikko leikkauksen jälkeen tilanne näytti aika lohduttomalta, kun Gabapentin-annos (jatkuvasta Tramalin annosta huolimatta) oli edelleen ihan yhtä suuri kuin ennen leikkausta ja silti Sennille tuli syringo-oireita välillä jo alle kuusi tuntia edellisen annoksen jälkeen. Tilanne alkoi kuitenkin pikkuhiljaa helpottua, ja nyt kuukausi leikkauksen jälkeen Sennin vointi tuntuu vakiintuneen tietylle "tasolle" - tosin täytyy muistaa, että leikkauksen jälkeenkin oireilu on aaltoilevaa, ja tulee parempia ja huonompia jaksoja, kuten ennenkin.

Senni on hyvin vähäoireinen, mutta toki se vaatii edelleen "erikoisjärjestelyjä". Vapaana on paras olla. Ennen leikkausta Sennillä oli välillä ulkonakin vaikeita oireita myös vapaana ollessa - ei usein, mutta joskus. Sellaista ei enää ole. Uudet "kesävaljaat" Senni sietää pääasiassa hyvin, mutta välillä ei niitäkään. Sellaisia hetkiä on ollut muutaman kerran. Gabapentin-annos on vähän pienempi kuin ennen leikkausta: tarkkaan en osaa arvioida, koska tyhjennän kapselista vähän silmämääräisesti, mutta kyllä kerta-annos varmasti edelleen on ainakin 200 mg. Todella suuri ja Sennin kannalta merkittävin muutos on se, että oireet pysyvät nyt melkein aina kurissa 8 tunnin lääkkeenantovälin ajan, välillä pidempäänkin. Annos on toki suuri, mutta jos paineen vähentymisen myötä syrinxit eivät ainakaan hetkeen kasva ja Senni pärjäilee tällä annoksella, niin tilanne on hyvä. Tajusin yhtä äkkiä pari päivää sitten, että leikkausta edeltävinä kuukausina Gabapentin-annosta piti nostaa harva se viikko - tammikuun alussa kerta-annos taisi olla 160 mg, leikkaukseen mennessä huhtikuussa 250-270 mg. Nyt leikkauksesta on kuukausi aikaa, ja annosta on päinvastoin vähän laskettu, eikä uudelleen noston tarvetta ole vielä ilmennyt. 

Senni painaa nyt n. 11 kiloa, ja viimeksi neurologilla käydessä oli puhetta Gabapentiinin annostuksesta. Yleisin annos on 10 mg/kg x 3/vrk. Sennin kohdalla tämä olisi siis 110 mg x 3. Hyvin voidaan käyttää myös annosta 20 mg/kg x 3, mikä tarkoittaisi Sennin kohdalla 220 mg x 3. Sennin annos on nyt suunnilleen tuon verran. Joskus käytetään (ja se on siis maksimiannos) 30 mg/kg x 3, eli Sennillä 330 mg x 3. Tätä ei pidä käsittää väärin: en tarkoita sitä, että jos tilanne muuttuu taas sellaiseksi, että annosta pitää nostaa parin viikon välein, tekisimme niin loputtomiin - ennen maksimiannosta luovuttaisin kyllä, koska enää ei ole mitään radikaalia pelastuskeinoa olemassa. Mutta jos tämä suunnilleen 20 mg/kg x 3 on se annos jonka alle ei päästä, niin eihän se niin kamalaa olekaan. Sennin maksa-arvothan ovat kunnossa, ja ruokahalua lisäävä vaikutus suurilla annoksilla tuntuu jo nyt kadonneen/huomattavasti helpottaneen, kun annosta on vähän laskettu.

Sennillä on ollut viikoittain, mutta ei läheskään päivittäin, hyvin lyhyitä kipukohtauksia, joiden aikana tulee mieleen kaikenlaista. Se on lohdutonta katsottavaa, kun mitään ei voi tehdä. Senni ei silloin todellakaan halua tulla syliin, se vain pahentaa tilannetta. Eilen viimeksi tuli sellainen klo 15.55. Senni oli saanut lääkkeensä vajaa tunti aiemmin, eli periaatteessa lääkkeen olisi kyllä jo pitänyt aika hyvin vaikuttaa. Tytöt leikkivät lattialla, ja mahdollisesti Sohvi "repi" liian kovasti vasenta puolta korvan alueelta, koska yhtä äkkiä Senni säntäsi sänkyyn rapsuttamaan ja sänkyä kaivamaan, ja jatkoi siitä ikkunalaudalle. Meidän oli tarkoitus tavata Kuono omistajineen klo 16 puistossa ja olin jo soittamassa, että me ainakin myöhästymme, koska Senni on kipeä. Mutta parin (ehkä vajaankin) minuutin jälkeen Senni yhtä äkkiä lopetti ilman että minä tein mitään lähdön merkkejä tai pakkasin kassiin tavaroita joista Senni olisi voinut päätellä meidän olevan lähdössä. Hetken oireilun jälkeen Sennin olemus vaan muuttui entiselleen ja hän tuli rentona, häntä iloisesti heiluen alas ikkunalaudalta. Kello 16.02 olimme jo ulkona, eikä kukaan olisi voinut uskoa Sennin olevan ylipäätään edes sairas. Tuosta on nyt vuorokausi aikaa, eikä sen jälkeen ole ollut mitään oireita tai muuten sellaista käytöstä josta voisi päätellä Sennillä olevan huono olo tai kipuja.

Tällä viikolla Senni oli tiistaina väsyneen ja apean oloinen, vaikkei paljoa oireillutkaan. Eniten huolestuin siitä, ettei Senni pyytänyt siankorvaa koko päivänä. Tietenkin lähtökohtaisesti ajattelen kaiken johtuvan aina syringomyeliasta, mutta voihan se olla, että Senni oli yksinkertaisesti väsynyt tai muuten huonovointinen. En tiedä. Eilen iltapäivällä ulkoillessa Sohvi nyhjäsi paljon jaloissani ja pyrki syliin, vaikka olisi saanut juosta vapaana. Jos Senni olisi käyttäytynyt samoin, olisin ilman muuta ajatellut hänen olevan todella kipeä, kun ei edes vapaana juoksu kiinnosta. Sohvin kohdalla tuskin kuitenkaan oli kyse tuosta, ja kyllä hän välillä juoksikin Kuonon ja Sennin kanssa. Koska Senni sairastaa kipua aiheuttavaa sairautta, on häntä tosiaan syytäkin tarkkailla ja miettiä, missä vaiheessa elämä ei ole enää mielekästä, mutta tuolla esimerkillä yritän sanoa, että varmasti myös syringomyeliaa sairastava koira voi toisinaan olla vaisumpi ilman että kyse on kivuista ja huonosta olosta.

Hain eläinlääkäristä Obesity-laihdutusruokasäkin tiistaina, siihen saakka vajaan viikon verran Senni söi Royal Caninin roturuokaa, jossa on rasvaa 14 %. Minusta näyttää ja tuntuu siltä, että Senni olisi taas laihtunut. Tänään kävimme virallisessa punnituksessa, ja paino oli 10,7 kg, eli 100 grammaa vähemmän kuin viikko sitten. Minusta tulos on ihan hyvä, koska edellisellä viikollahan paino oli pudonnut viikossa 400 grammaa. Nyt kahden viikon pudotus on siis yhteensä jo puoli kiloa, mikä on todella hieno saavutus! Vauhti ei varmasti pysy samana, mutta jos 100-200 grammaa saisi viikoittain pois, on Sennillä painonsa puolesta varmasti piankin helpompi olo.

Senni on nyt viikottain, joskaan ei päivittäin, rapsuttanut etenkin vasenta korvaansa. Silminnähden korvassa ei ole mitään tulehduksen merkkejä (aina on ollut ruskeaa eritettä ulkokorvassa silloin kun on ollut tulehdus ja korvan rapsutteluakin on silloin ollut paljon enemmän), joten tämä mahdollisesti johtuu PSOM:ista. Koska vaiva ei vielä vaikuta koviin akuutilta, varasin ajan välikorvan tyhjennykseen seuraavan palkkapäivän jälkeen, 25.5 perjantaiksi. Senni ei vaikuta yhtään tuskaiselta korvaa rapsuttaessaan, mutta niin poikkeuksellista tuo Sennille on, että jotain epämukavia tuntemuksia korvassa varmasti on kun sitä täytyy välillä rapsutella. Ja edellisen MRI:n perusteella siis tiedossa on, että Sennillä on vasemmalla puolella PSOM. Anestesiassa tehty tyhjennys, jonka yhteydessä tehdään pieni kuvaus, maksaa n. 350 euroa. Varsinaiseen kolmanteen kuvaukseen minulla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta, joten toivottavasti ainakin pikkuaivot näkyvät tuossa kuvassa - haluaisin kovasti nähdä, miltä Sennin takaraivo nyt näyttää, kun pikkuaivot eivät enää ole puristuksissa.

Pienet, huonot hetket vetävät mielen matalaksi, mutta pääasiassa meillä on kaikki hyvin ja olen niin onnellinen siitä, että Senni saa vielä elää ja nauttia elämästä - ilman leikkausta olisi toisin. Terveeksi Senni ei tietenkään muutu, ja koskaan ei voi huokaista helpotuksesta sen suhteen, että olisi varmuus siitä, ettei Sennistä tarvitse hetkeen olla huolissaan. Senni voi elää vielä parin vuoden kuluttua tai yhtä hyvin olla poissa jo parin viikon kuluttua. Joten todellakin päivä kerrallaan elämme jokaisesta hyvästä, yhteisestä hetkestä nauttien - jos jotain, niin sen taidon Sennin sairaus on minulle opettanut.

 Kuvasarjan lisäys 11.5 perjantaina: toisin kuin voisi äkkiseltään luulla, kuvissa ei suinkaan kilpailla mistään herkuista, vaan Kuonon pusuista! <3 Riitaa tytöille ei tullut - välillä antoivat muutaman pusun toisilleenkin. 

Senni uusissa kesävaljaissaan - rumat ovat, mutta pysyvät päällä, eivätkä laukaise oireilua laisinkaan!

Ihan itse tein, kuten tuloksesta näkyy... Leikkasin neuletakista hupun ja tein siihen jalkareiät sekä poistin jotain paloja. Rinkulalenksu on otettu Lenan tekemistä peppuvaljaista. Olen aika ylpeä lopputuloksesta!

Maanantaina hankittu viilentävä mantteli. Muutaman kerran vasta kokeiltu, mutta tuntuu toimivan todella hyvin, ja Senni sietää sen hyvin päällään sisällä ollessa. Tänään tuli pari rapsutusta noin tunnin jälkeen ja otin heti manttelin pois. Siinä ajassa Senni olikin jo varmasti ehtinyt täysin viiletyä ulkoilun jäljiltä.

Päivystäjät.

Sohvin kurahaalarikokeilu - sopiva on! Ei tarvitse pikkuisen enää palella sadekeleillä kastumisen takia.

Pari kuvaa Vappuaatosta: tytöt ja Riikka.

Vähintään jalkakosketus täytyy pitää Riikkaan nukkuessakin. :)

Senni nautiskelee masun silittelystä.

Nyt on todellakin aihetta iloon ja riemuun! Palasimme jokin aika sitten eläinlääkäristä punnituksesta, jonne kävelimme ilman rattaita, Senni ilman yhtä ainoaa rapsutusta ja muutenkin varsin sujuvasti uusissa "valjaissaan". Paino oli pudonnut viikossa 400 grammaa ja kotiin tullessa sain heti viilennettyä Sennin viilennysmanttelilla, jonka Senni kesti päällään hyvin. Jokainen noista asioista yksinäänkin olisi todella hieno juttu, mutta nämä kaikki yhdessä tekevät minut aivan superonnelliseksi! Näin monta hyvää asiaa, jotka vaikuttavat merkittävästi Sennin arkeen ja elämänlaatuun!

Leikkauksen jälkeen Senni on siis hetkittäin sietänyt löysiä, tavallisia valjaita, mutta varsinkin vetotilanteessa tulee rapsutusta - rinta taitaa olla Sennillä kaikista herkin kohta. (Sitä on vaikea ymmärtääkään, miten pieni asia voi rapsutuksen laukaista: äsken leikkasin Sennin rintakarvoja, eli en hipaissutkaan rintaa, sakset osuivat vain karvoihin, ja se jo sai jalan nousemaan rapsutukseen.) Ajattelin, että rintakappaleen korvaaminen joustavalla, leveällä materiaalilla saattaisi auttaa asiaa, ja posti toikin jo eilen Marjun korjaamat valjaat kotiin, mutta suureksi pettymyksekseni Senni alkoi rapsuttaa niissä heti ulos päästyämme, vaikka mikään ei ollut vielä rintaan osunutkaan. Ilmeisesti siis valjaiden kova, raskas osa hartiaseudullakin on liikaa. Tavallaan se oli odotettavissa: Sennillä on leveät, pitkät syrinxit, ja leikkaus ei korjaa jo syntyneitä hermovaurioita. Leikkauksen myötä pään paineen poistuminen on kyllä helpottanut Sennin oloa selvästi ja syringo-oireetkin pysyvät paremmin kurissa lääkkeillä.

Kesä lähestyy, aurinko lämmittää jo nyt, eikä villapaitaa kertakaikkiaan voi enää käyttää. (Sitä paitsi kuumuuskin pahentaa oireita...) Sennin musta, paksu turkki tuo huomattavaa lisälämpöä auringossa, reilusta rasvakerroksesta puhumattakaan, joten villapaidan tilalle oli pakko keksiä jokin systeemi, joka ei laukaise oireita eikä ole kuuma, mutta joka ei silti ole valjaiden kaltainen kosketuskohdiltaan. "Oireiselta päivälenkiltä" palattuamme pienoisesta epätoivosta huolimatta päätin, että kyllä minä nyt Sennille saan aikaan jonkun sopivan kytkentäsysteemin, vaikken osaa ommella lainkaan eikä ole konettakaan, mutta omia vaatteita ja lankaa löytyy kotoa. Yllättävän nopeasti keksin, että neuletakin hupusta voisin saada aikaan sopivan kytkentäsysteemin, ja iltapissatukselle mennessä "valjas" oli valmis. Ruma kuin mikä, mutta toimiva, ja muulla ei todellakaan ole väliä! Jännitin vielä tänäänkin varsinaiselle kävelylenkille lähtiessä, miten tuo pysyy Sennin päällä, mutta kertaakaan eivät jalat ole luiskahtaneet pois, vaikka Senni useamman kerran hyppi ja kiskoi hihnaansa innoissaan. Pysyvät siis päällä oikein hyvin, eivätkä aiheuta mitään oireita. Kuumakaan tuon valjaan ei pitäisi olla, koska on kuitenkin aika ohut eikä monesta kohtaa koske ihoa. Aivan uskomattoman hienoa!!

Sennin liikuntarajoitukset päättyivät viikko sitten, jolloin paino oli 11,2 kiloa. Sen jälkeen olen myös alkanut taas kiinnittää tarkemmin huomiota ruokamääriin, eikä Senni ole enää saanut 18-prosenttista (rasva) RC:n Medium Sensibleä. Nyt Senni on syönyt viime päivät pääasiassa RC:n 13-rosenttista Mini Sterilised-nappulaa sekä hieman (lähinnä "sisäkoulutuksessa" palkintona) RC:n 14-prosenttista roturuokaa. Tänään punnituksessa käydessämme ei Obesity-nappulalähetys ollut vielä saapunut, haen ruoan varmaan huomenna. En silti jatkossakaan aio antaa pelkästään sitä. Onneksi Sennikin tykkää nappuloista, mutta onhan se mukava saada niihin välillä vaihtelua. Lisukkeita en nappuloiden joukkoon laita (en laittanut ennenkään). Viikkoon tytöt eivät myöskään ole enää saaneet kotoa lähtiessäni puolikkaita Dentastixejä vaan palat kuivattua kanaa. Eilen katsoin, että minusta Senni näyttää jo vähän hoikistuneen, mutta en silti odottanut liikoja punnitukseen mennessä. Ilo oli suuri, kun vaaka näytti 10,8 kiloa, eli Senni oli pudottanut viikossa 400 grammaa! Tästä on hyvä jatkaa. Pikkutirppana painoi 5,3 kiloa, viikko sitten 5,4 kg. 5-5,6 kilon välillä Sohvin paino tuntuu nykyään pyörivän, näin on ollut jo viime kesästä lähtien. Mutta ihan sopusuhtainen tyttö Sohvi on, kovin pikkuruinen ja hentorakenteinen vaan.

Maanantaina Sennillä oli huono päivä, ja kyllä huolestutti kovasti, että tästäkö se alamäki taas jo alkaa. Nyt ei onneksi ole viitteitä sellaisesta. Välillä vaan on huonompia päiviä, niin neurologikin sanoi. Mahdollisesti kolmen tunnin reissu Porvoon eläinkaupoille villapaidassa kuumana päivänä oli Sennille liikaa - olihan se aika jännittävää mutta varmaan myös stressaavaa. Loppupäivän kotona Senni rapsutteli vähän väliä. Maanantain jälkeen vointi on taas ollut hyvä.

Kysyin lähiapteekistamme 50 mg:n Gabapentin-tabletteja, mutta niitä ei löytynyt edes koneelta olemassaolevista lääkkeistä, vaikka lista on kuulemma päivitetty 1.5.12. Myöskään 100 mg:n Gabapentin Aktavis-kapseleita ei listalta löytynyt - joltain toiselta valmistajalta löytyi vastaava tuote, mutta niitä saa kuulemma vain erikoisluvalla. Eli toistaiseksi Sennin tarkka Gabapentin-annos on tuntematon - tyhjennän edelleen 300 mg:n kapselista jauhetta jonkin verran ja annan sitten kapselin suoraan suuhun. Ai niin, laihdutukseen liittyen unohdin kirjoittaa sen, että nyt kun Senni ei enää saa Gabapentiinia nestemäisenä eikä Tramalia lainkaan, ei lääkkeiden yhteydessä tarvitse antaa ylimääräistä herkkua. Pieni vähennyshän se on, mutta vähennys sekin.

Tänään ainoa päänvaiva on ollut Sohvin yhtä äkkiä alkanut kuolaaminen. Aamulla Sohvi nukkui kyljellään, ja posken alla oli märkä kuolaläiskä. Normaalisti Sohvi ei kuolaa lainkaan, ei muuten Sennikään. Löysin ja otin pois Sohvin hammasvälistä pienen tikun, mutta edelleen suussa on paljon kuolaa joka kerta kun olen katsonut. Nyt ei kuitenkaan ole enää jäänyt märkiä läiskiä mihinkään. Sohvi kuitenkin nieleskelee tavallista enemmän ja välillä "työntää kieltä ulos suusta". (En oikein osaa selittää, mutta ei siis ole yhtään samanlaista kuin Sennin neurologinen oire.) Ihan kuin suussa olisi jotain ylimääräistä joka vaivaa (no kuolaa nyt ainakin), mutta mitään ei näy. Muuten Sohvin vointi on täysin normaali. En haluaisi heti viedä Sohvia lääkäriin, koska siitä seuraa luultavasti parin sadan euron lasku, mutta pakkohan se tietysti on , jos vaiva jatkuu. Kaikkea sitä onkin...

Parin tunnin päästä saamme pikkusiskoni pikkukoirineen kylään - sitä ennen ulkoilemaan ja jännittämään, onko Senni vieläkin oireeton uusissa valjaissaan.

Uupuneet tytöt yövuoron jälkeen.

Tuotos Sennin selän alueen furminaattorikäsittelystä pitkästä aikaa.

Kuono kävi eilen Sohvin kanssa leikkimässä. Tällä kertaa tapaaminen sisälsi aiemmasta poiketen hyvin paljon pusuttelua. <3

Näin siistiltä näyttää leikkausarpi kolme päivää hakasten poiston jälkeen.

Aloitan ikävien asian kertomisella, koska niihin ei koskaan ole mukava lopettaa tekstiä. Sennillä on ollut tällä viikolla kaksi pahaa kohtausta, mikä on todellakin liikaa - vaikka Senni ei ikinä huuda kivusta, ovat ne pahat kohtaukset oikeasti PAHOJA, vaikkeivat pitkään kestäkään. Pieni lohtu niidenkin suhteen on se, että olen itse osittain niihin syyllinen, eli kyse ei nyt ole siitä, etteivät kivut pysy lääkityksellä normaaliarjessa kurissa. Eli yhtenä yönä ulkona Senni onnistui kierähtämään muutaman kerran ulosteessa (epäilemättä ihmisen, tyttöjä ei koirien kakka kiinnosta) ja onnettomasti juuri niin että vasemman korvan alunen ja rinta samalta puolelta sottaantuivat pahiten - Sennin herkimmät rapsutuksenaiheuttajakohdat. Luonnollisesti tätä seurasi pesu, joka yksinkin usein aiheuttaa Sennille vaikean kohtauksen, ja nyt piti vielä oikein hinkata niitä kohtia joiden koskemista Senni ei kestä lainkaan. Tuloksena oli paha kipukohtaus, jonka jälkeen Senni nukahti niin syvään uneen, ettei liikkunut niiltä sijoilta moneen tuntiin. Tarkennuksena vielä, että kastumisesta Senni ei pidä koskaan, mutta noin pahaa kohtausta ei edes kokovartalopesu aina aiheuta, jonkinlaista rapsuttelua ja päänhinkkailua kyllä lähes aina. Normaalit usein toistuvat pesut (tassut ja peppu) Senni kestää pääsääntöisesti ongelmitta.

Toinen paha kohtaus tuli tänä aamuna. Lopetin yövuorot eilisaamuna, valvoin noin puoli neljään yöllä ja nukuin pommiin Sennin klo 8 lääkkeenantoajasta. Ilmeisesti olen vaan laittanut kellon pois päältä, ei mitään mielikuvaa. Heräsin vasta kymmeneltä, jolloin Sennin edellisestä Gabapentin-annoksesta oli 10 tuntia. Senni oli herätessään aivan rauhallinen ja kivuttoman oloinen, mikä on hieno muutos aiempaan nähden, mutta ulos mennessä villapaita laukaisi rapsuttelun, joka yltyi lopulta kivuliaaksi kohtaukseksi. Otin silloin heti villapaidan pois, mutta vielä muutaman minuutin Senni oli kipeä ja makasi maassa. Kun hän siitä sitten nousi, vaikutti kaikki taas olevan hyvin, häntä huiskui ja oireet olivat poissa. 

Noita kahta epäonnisista sattumuksista johtuvaa kamalaa kohtausta lukuun ottamatta kaikki on mennyt hyvin. Yhtenä iltana Senni rapsutteli töissä jonkin verran ollessaan oikein innoissaan ja vauhdikas liikkeissään, mutta se oli sitä "ohimennen rapsuttelua", eikä Senni vaikuttanut kipeältä. Tällä hetkellä näyttää muuten siltä, että sisällä rapsuttelu on loppunut. Kuten jo edellisessä tekstissä muutama päivä sitten kirjoitin, ei Sennillä myöskään ole enää esiintynyt levottomuutta ilman selkeitä syringo-oireita.

Yövuoroissa myös kortteliyökkö totesi Sennin olevan virkeämpi ja enemmän menossa mukana kuin ennen leikkausta.

Lämmennyt kevätilma ja ulkona oleilevien ihmisten määrän lisääntyminen on tuonut mukanaan meidän (tai lähinnä minun) kannalta ikävän ilmiön. Rattaisiin kiinnitetään huomiota monin verroin enemmän kuin aiemmin, ja erityisesti baarien edustoilla sekä puistoissa tölkit kädessä oleilevat ihmiset ovat rohkaistuneet rasittavan monta kertaa kysymään haastavalla äänensävyllä, miksi koira on rattaissa tai ketä varten työnnän noita kärryjä. On se tavallaan ymmärrettävää, mutta kun se on toistunut riittävän monta kertaa, tekisi mieli jo tokaista, että ehkä kannattaa keskittää nuo energiansa vieraan koiran hyvinvoinnista huolehtimisen suhteen niihin tapauksiin, joista ei selvästi pidetä riittävän hyvää huolta. Esim. muutama päivä sitten puistossa juoksenteli vapaana kihara- ja runsasturkkinen keskikokoinen koira, jonka takapuoli oli täynnä kuivunutta kakkaa. Omistajat kuitenkin näyttivät suhtautuvan koiraansa ihan ystävällisesti, joten tuokin oli kaukana mistään oikeasti pahasta ongelmasta. Sennin sairaus on toki läsnä joka päivä arjessamme, mutta en silti tai ehkä juuri siksi jaksaisi aina käydä keskustelua niiden tärkeilevien, vieraiden ihmisten kanssa jotka kuvittelevat olevansa ensimmäisiä tiedostavia ihmisiä jotka haluavat kertoa mielestään typerälle koiranomistajalle, että koiran paikka ei ole rattaissa. 

Viime viikolla, kun Sennillä sitä paitsi oli vielä liikuntarajoitus voimassa, kävimme eläinkaupassa melko viileänä päivänä rattaiden kanssa ja Sennillä oli villapaita "valjaina" ja Sohvilla villanuttu koska on niin herkästi paleleva. Myöhemmin eläinkauppias kertoi, että lähdettyämme samaan aikaan eläinkaupassa ollut mies oli puhissut siitä, että ei ole oikein käyttää koirilla vaatteita ja rattaat ne vasta järkyttävät ovatkin. Tiedän, ettei pitäisi välittää, mutta edelleen tuntuu pahalta - joka kerta. Ovatkohan nuo ihmiset ihan oikeasti sitä mieltä, että sinänsä perusterveen Sohvin pitäisi antaa mieluummin palella, koska heidän mielestään vaatteiden käyttö koirilla on NIIN VÄÄRIN, kun ei herrasjestas ole edes pakkasta!

Eilen ulkoilimme ilman rattaita lähipuistojen ulkopuolella ensimmäisen kerran Sennin leikkauksen jälkeen. Kyllä oli ihanaa! Senni käveli tosi hienosti, ja silminnähden nautti siitä kun pääsi oikeasti kävelemään. (Eikä muuten rapsuttanut villapaidassa kertaakaan.) Tänään olen pitänyt rattaat mukana, koska Sennillä oli kohtaus aamulla, ja Senni on kävellyt itse aika paljon, mutta mennyt välillä rattaisiinkin. 

Olen suunnitellut, että ensi viikolla voisimme jo lähteä metsälenkille. Vaikka Senni siellä paljon juokseekin, ei se ihan yhtä juoksua ole, kun on aina niin paljon uusia hajuja haisteltavana. Ja liikuntarajoituksiahan ei periaatteessa enää ole - sen Anne sanoi, että liikuntaa ei pidä lisätä "nollasta kahteensataan", mutta sillä arvelenkin, että ensi viikolla olisi sopiva aika lähteä metsälenkille.

Luin joitain päiviä sitten blogini vanhojen kommenttiketjujen kirjoituksia ja oli aika karua huomata, että olen itse ollut vuosi sitten huolissani Sennin ylipainosta, ja silloin Senni painoi 9,2 kiloa. Nyt painoa on kaksi kiloa enemmän... Kyllä se 8 kiloa siis taitaa olla Sennin tavoitepaino. Huh, melkoinen homma! Mutta ihan innostuneesti suhtaudun siihen, koska se on todellakin "helppo" keino parantaa Sennin oloa, vaikkei se tietysti sairauden oireisiin vaikuta. Nyt kun Senni voi paremmin, on paljon helpompi olla huomioimatta Sennin siankorvavaatimuksia tai olla antamatta lisää ruokaa vaikka Sennille vielä maistuisi. Laihdustusruoka loppui eilen, vasta torstaina saamme uuden satsin, kun tilasin nyt kuuden kilon säkin. 

Näin pienille koirille paino kertyy varmaan yllättävän pienistä lisistä, ja se on toisaalta positiivista ajatellen sitä, mitä voi saada aikaan tekemällä muutoksia niissä pienissä asioissa. En muista miksi, mutta jossain vaiheessa aloin taas ostaa tytöille Dentastixejä, ja annan heille aina puolikkaat kotoa lähtiessäni (eli kerran päivässä, vapaapäivinä/yövuorojen aikaan en välttämättä kertaakaan). Eilisestä lähtien olen antanut kotoa poistuessani pienet palat kuivattua kanaa, missä varmasti on paljon vähemmän rasvaa ja muutenkin vähemmän energiaa.

Rimadyliä olen vielä antanut 10 mg aamuin illoin, mutta luultavasti sen voisi jo jättää tarvittavaksi lääkkeeksi. Ehkä annan ensin muutaman päivän ajan Rimadylin vain aamuisin ja jätän sitten pois. Gabapentiinin annosta en valitettavasti osaa tarkkaan arvioida, koska tyhjennän 300 mg:n kapselista vähän ja annan sen sitten Sennille suoraan suuhun. Huomenna käyn apteekissa hakemassa/tilaamassa 50 mg:n Gabapentin-tabletteja (niitä tuskin on siellä varastossa) ja sitten päästään kokeilemaan tarkasti, millä annoksella Senni nyt pärjää.

Sennin kaksi pahaa kohtausta ovat olleet tämän viikon mustat hetket, mutta positiivista on se, että ne eivät ole tulleet tuosta vaan ilman selkeää (poikkeuksellista) laukaisevaa tekijää, ja kaikki muu aika onkin mennyt varsin mukavasti. Uskoakseni on ihan realistista toivoa, että Sennin tilanne paranee vielä jonkin aikaa - onhan leikkauksesta toipuminen kuitenkin vielä osittain kesken, vaikka Senni itse sitä tuskin tietää.

Senni tosiaan voi joka päivä vähän edellistä paremmin, mutta tässä kuvassa on aivan uupuneena päiväunilla, eikä mitenkään haluaisi lähteä ulos.

Senni ja puolisisko Martta.

Iso ja pieni rakas - 16,6 kiloa cavalieeria, eikä ihan kahdella jaettuna... Sohvi oli saanut vähän lisää painoa viime punnituksesta -  niin oli Sennikin.

Tuore kuva leikkausarvesta hakasten poiston jälkeen.

Valitettavan tuttu tilanne: yövuoro takana, seuraava edessä, kello on puoli kaksitoista aamupäivällä enkä malttaisi käydä nukkumaan. Iltapäivällä kellon soidessa se kostautuu, joten kirjoitan nyt ihan lyhyesti päivitystä Sennin tilanteesta ja sitten sitten on pakko nukkua.

Pari päivää sitten kerroin kipujen huomattavasti vähentyneen, ja sama suuntaus jatkuu. Toissapäivänä Senni ei vaikuttanut hetkeäkään kivuliaalta, eilen muutaman minuutin ajan ja silloin myös oireili selkeästi, mutta se meni nopeasti ohi. Gabapentiinin antoväli on nyt 7-8 tuntia, välillä jopa vähän yli. Toisin kuin vielä viikko leikkauksen jälkeen, kuten ennen leikkaustakin monen viikon ajan, ei Senni nyt välttämättä oireile lääkkeenantoaikaan laisinkaan, mikä on merkittävä parannus. Leikkauksesta on nyt 16 vuorokautta aikaa, ja näyttää siltä, ettei Sennin oireiden lievittyminen vielä suinkaan ole pysähtynyt. Tällä hetkellä tyhjennän 300 mg:n kapselista jonkin verran jauhetta ja annan sitten kapselin suoraan suuhun - Sennille huomattavasti mukavampaa. (Jos joku Gabapentiinia koiralleen syöttävä ei tiedä miltä sen nestemäinen versio maistuu, niin minusta Kynneli on lähinnä sen makua.) Tuolla menetelmällä on tosi vaikea arvioida, minkä verran kapseliin todellisuudessa jää lääkejauhetta, mutta viimeisistä annoksista on kyllä jo lähtenyt enemmän kuin 1/6. Arvioisin, että Sennin kerta-annos on tällä hetkellä n. 200-250 mg. Totta kai haluan kokeilla, minkä verran annosta pystyy laskemaan, ja tähän tuleekin nyt kuin tilauksesta 50 mg:n Gabapentin-tabletti, jota on jo saatavilla apteekeista. (Nestemäisen Gabapentiinin valmistus kuulemma lopetetaan.) Huono puoli on se, että tabletteja on vain tuota yhtä vahvuutta, sadan tabletin pakkaus maksaa 20 euroa ja näillä annoksilla yksi paketti kestää Sennillä noin viikon. Katsotaan nyt ensin, mihin annokseen päästään, ja sen jälkeen mietin, missä muodossa Senni jatkaa Gabapentiinin syömistä. Plussaa taas on se, että Gabapentin-tabletteja saa varmasti tilattua lähiapteekkimme - valmista nestemäistä Gabapentin-liuosta valmistivat vain Yliopiston Apteekit, minkä koin rasittavaksi, koska en muuten välttämättä käy keskustassa läheskään joka kuukausi. Se oli alunperin syy siihen, miksi aloin valmistaa liuosta itse kapseleista, ja hyvinhän se niinkin toimi.

Senni on jo saanut ulkoilla rauhallisesti pidempiäkin aikoja, välillä silti väsähtää nopeasti ja haluaa itse rattaisiin. Tänään yövuoroon kävellessä ohjasin Sennin vähän puolipakolla rattaisiin alkumatkan jälkeen, koska hän oli ollut liikkeellä ulkona jo aika paljon. Hetken Senni suostui istumaan kyydissä, mutta aloitti sitten varsin kuuluvan valituksen, joten ei auttanut muuta kuin päästää hänet kävelemään. Ja Senni käveli niin reippaasti ja ilman mitään oireiluja loppumatkan töihin! :) Selvästi hänelle alkaa itsellekin jo tulla tunne, että tekee mieli lenkille. Aivan mahtavaa!

Ehkä jo edelliseen tekstiin kirjoitinkin, että Tramalia Senni ei ole enää tarvinnut moneen päivään. Rimadylia annan vielä aamuin illoin, sitä voi varmasti pian alkaa jättää pois säännöllisestä lääkityksestä. Tärkein tavoite on kuitenkin Gabapentiinin annoksen laskeminen niin paljon kuin mahdollista - täysin Sennin voinnin mukaan tietysti. Ei vähiten siksi, että näin suurilla annoksilla ruokahalua lisäävä vaikutus on tullut vahvaksi ja näkyy myös vaa'an lukemissa... Ei silti vielä rikottu Sennin "painoennätystä", ja nyt suunta on toivottavasti vain alaspäin painon suhteen.

Tänään Senni sai hakaset pois haavasta. Haava näyttää rumalta nyt, mutta on todellisuudessa oikein siisti. Ympärille vaan on kehittynyt rupea, jota jonkin verran rapsuteltiin pois hakasten poiston yhteydessä, mutta paljon sitä vielä jäi. Toisin kuin kuvassa näyttää, haava ei suinkaan ole auki, vaan rupikerrostuma antaa sen harhavaikutelman.

Liikuntarajotteita ei enää periaatteessa ole, mutta toki täytyy aloittaa hissukseen. Sennin rakastamaa kepinheittoa neurologi ei suositellut ainakaan suurissa määrin, mutta koiran elämänlaatuakaan ei voi unohtaa. Liikuntaa lisätään nyt pikkuhiljaa Sennin jaksamisen mukaan, ja metsälenkillekin saa pian lähteä!

Muutamissa neurologisissa testeissä (esim. silmän uhkausvaste) ei tullut ilmi muutosta parempaan. Onhan se harmillista, mutta pääasia on Sennin vointi, eivät testien tulokset.

Sennin painosta vielä: Alkupäivinä leikkauksen jälkeen ruoka ei maistunut, mutta pikkuhiljaa on alkanut maistua liiankin hyvin. Minusta näyttää selvästi siltä, että myös pitkästyminen, kun ei ole saanut tehdä oikein mitään, on lisännyt Sennin ruoanhimoa viime aikoina. Olen tietoisesti ollut hyvin lepsu, koska kyse on ollut rajallisesta ajasta (kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen), vaikka tiesinkin sen näkyvän heti Sennin vyötäröllä. Nyt kun Senni saa alkaa ihan luvan kanssa liikkua omien voimiensa puitteissa, alkaa ruokapolitiikka kiristyä. Painoa on saatava alas ennen kesähelteitä.

Valjaissa Sennin suurin, ehkä ainoa, ongelma on rintaosa. Mustista, suurista löysistä valjaista on nyt tulossa paranneltu versio, jossa etuosa vaihdetaan joustavaan, leveään resorikankaaseen. Odotan innolla, miten se Sennillä toimii. Jos oireita tulee tai valjaat muuten selvästi Sennin oloa ahdistavat, keksin jotain muuta.

Palaan ehkä myöhemmin tähän tekstin asioihin tarkemmin, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan.

Tiivistettynä Sennin kuulumiset viime päiviltä: TILANNE VAIKUTTAA PAREMMALTA KUIN USKALSIN ODOTTAAKAAN! 

Tytöt aamu-unilla.

Joitain päiviä sitten tytöt alkoivat leikkiä sisällä keskenään ensimmäisen kerran Sennin leikkauksen jälkeen. Tyttöjen sisäleikki ei ole Sennin puolelta kovinkaan villiä: Senni köllöttää selällään, kellahtaa välillä kyljelleen, huitoo etutassuilla Sohvin pörrätessä ympärillä ja samalla tytöt "purevat" toistensa suita.

Rento tyttönen alkuillan unilla.

Rauhallista ulkoilua sunnuntaina 22.4 ihanassa kevätsäässä.

Eilen jätin tytöt ensimmäisen kerran kahdeksi tunniksi keskenään, ja Sohvi sai varmuuden vuoksi etutassuihinsa sukat, ettei vahingossa raavi Sennin haavaa - ei ole mitään sellaista kyllä yrittänyt tehdä.

Senni sai sukat takajalkoihinsa samasta syystä. Kun olen ollut koko ajan kotoan,ei sukkia ole tarvinnut käyttää, koska mitään haavan rapsutusyrityksiäkään ei ole ilmennyt.

Sennin toipuminen isosta leikkauksesta on sujunut todella hienosti. Olemme välttyneet kaikilta leikkaukseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyviltä komplikaatioilta, mistä olen hyvin kiitollinen. Senni söi leikkauksen jälkeen viikon antibioottikuurin, ja haava, jossa on 20 hakasta, on pysynyt koko ajan siistinä, ja näyttää myös menneen hyvin kiinni. Torstaina käymme neurologi Annen luona, ja hakaset saadaan luultavasti poistettua. Yleensä haava alkaa kutista parantuessaan, mutta käsittämätöntä kyllä, Senni ei ole juurikaan osoittanut merkkejä siitä. Eilen ja toissapäivänä Senni raapi muutamia kertoja molempia korviaan, mikä on aika epätavallista - Sennillä ei normaalisti esiinny mitään muuta kuin syringorapsutusta (eli rapsuttaa ilmaa tai kylkeä/hartianseutua), ja mietinkin, kutisiko haava ja Senni raputti ohi korvaansa. Pyydän torstaina Annea katsomaan myös korvat, vaikka "normaalilla koiralla" muutama korvan rapsutus tuskin merkitsee yhtään mitään. Joskus, en siis edes viikoittain, olen nähnyt Sennin rapsuttavan hetken korvaansa - Sennin syringo-oireisiin se ei kuitenkaan kuulu. Tähän samaan maininta PSOM:ista, kun siitä muutama kommentti johonkin kirjoituksen tuli: korvaa ei huuhdeltu leikkauksen yhteydessä, mutta kunhan Senni on kunnolla toipunut, huhhdellaan korvakin. Tietysti jos yhtä äkkiä alkaisi tulla selkeitä oireita, huuhdeltaisiin korva aiemmin.

Syringo-oireilusta olin hyvin huolissani leikkauksen jälkeen, koska oireilu ei tuntunut vähäntyneen yhtään. Välillä tyypillinen syringo-oireilu alkoi jo reilu 5 tuntia edellisen Gabapentin-annoksen jälkeen. Tämän suhteen on muutos parempaan ollut viime päivinä huomattavaa. Gabapentiinin antoväli on nyt lähes joka kerta 8 tuntia, eikä Senni läheskään joka kerta oireile yhtään silloin kun on seuraavan annoksen aika. Samaan aikaan olen vähentänyt Tramalin antoa merkittävästi, koska Senni ei enää tunnu sitä tarvitsevan, ja lisäksi kokee sen ottamisen äärimmäisen vastenmieliseksi. Aluksi Senni sai leikkauksen jälkeen Tramalia kolmesti päivässä, useimmiten 25 - 32,5 mg kerrallaan, välillä voinnin mukaan vähemmän. Eilen annoin Tramalia kerran varmuuden vuoksi kun tytöt jäivät kahdeksi tunniksi keskenään ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen, mutta tänään Senni ei ole saanut sitä kertaakaan. Leikkausta edeltävään lääkitykseen nähden lisänä on kuitenkin nyt tulehduskipulääke Rimadyl, jota Senni sai aluksi 10-20 mg, yleensä isomman annoksen, kahdesti päivässä. Nyt annan Rimadylia 10 mg aamuin illoin. Nesteenpoistolääke Furesis aloitettiin uudestaan noin viikko sitten, aluksi todella pienellä annoksella 5 mg x 2. Nyt menee 10 mg x 2. Ehkä sekin on vaikuttanut syringo-oireisiin positiivisella tavalla - vaikea sanoa.

Ainahan syringokivut eivät Sennillä nykyään (tarkoitan edeltäviä kuukausia) ilmene selkeänä rapsuttamisena ja pään hinkkailuna, erittäin usein kylläkin. Ne hetket, jolloin Senni on levoton ja selvästi kipeä ilman konkreettisia syringo-oireita, ovat vähentyneet päivä päivältä. Tänään tytöt olivat vajaat kolme tuntia keskenään, enkä niistä tunneista tietysti mitään tiedä, mutta Riikka raportoi Sennin olleen alkuillasta vartin verran levoton ja paikkaa vaihteleva - tämä meni kuitenkin ohi itsestään. Yleisvaikutelma on etenkin viime päivinä ollut se, että tilanne alkaa olla selkeästi parempi kuin ennen leikkausta, vaikka Senni toki edelleen toipuu leikkauksesta.

Olemme Sennin kanssa opetelleet sellaisen villapaidan pukemis- ja riisumistavan, ettei käteni hipaisekaan rintaa, eikä näin ollen aiheuta edes sitä muutamaa rapsutusta. Ulkona kävellessä rapsuja tulee välillä, mutta varsinaista kohtausta ei muistaakseni ole nyt pitkään aikaan tullut. Leikkauksen jälkeen Senni on kerran ulkona hinkannut päätä maahan. Kuten kuvista näkyy, kokeilin eilen valjaita. Senni sieti ne hyvin, rapsutteli toki välillä, mutta mielestäni Sennin liikkuminen valjaissa on jäykempää kuin villapaidassa, joten oletan niiden löysyydestä huolimatta tuntuvan epämukavilta silloinkin kun Senni ei niissä oireile. Minulla on ajatus siitä, minkälainen joustava villapaidan korvike voisi toimia lämpimässäkin. Eikös joustavaa resoria myydä ihan isossakin pakassa? Käyn kangaskaupoilla ja pyydän isosiskoani tai toista pikkusiskoani ompelemaan sellaisesta villapaitaa lyhyemmän "pötkön" etutassuaukoilla. Uskon, että toimii Sennillä.

Vaikka olo on nyt erittäin optimistinen, en ole unohtanut realiteetteja. Kesä lähestyy, enkä tiedä, pahentaako se leikkauksesta huolimatta Sennin oireet niin pahoiksi, ettei mitään enää ole tehtävissä. Eikä sitäkään voi unohtaa, että vaikka "Chiarin korjaus" mielestäni jo nyt tuntuu auttaneen, voi kova arpikudos kasvaa leikatun luun tilalle pahimmillaan jo parissa kuukaudessa, ja leikkauksen hyöty menetetään. Ei joka hetkeä silti kannata kuluttaa noiden asioiden pohtimiseen. Päivä kerrallaan mennään ja Sennin voinnin mukaan toimitaan. Juuri nyt minulla on tunne, että Gabapentin-annosta voisi ehkä jo piankin alkaa vähän laskea. Mutta eihän tässä kiirettä ole.

Viime hetken päätös jättää Sohvi kotiin Sennin toipumisajaksi oli sataprosenttisesti oikea ratkaisu -  vaikea enää muuta vaihtoehtoa kuvitellakaan.

Sohvi viihdyttää itseään pullonkorkilla kesken lenkin.

Huono olla :(

Vastoin odotuksia Sennillä on ollut tänään todella huono päivä. Aamusta kirjoitin edellisen tekstin kommenttiketjuun, eli Sennillä oli Gabapentiinissa aamulla yhdeksän tunnin väli, eikä hän silti kipuillut yhtään herätessään. Ulos lähtiessä Senni kuitenkin rapsutteli aika paljon villapaita päällä, ja sen jälkeen rapsuttelua onkin ollut koko päivän ajan todella paljon. Epäilemättä Sennillä on hyvin epämiellyttävä olo, mutta varsinaisesti tuskaiselta hän ei vaikuta - tulkintani mukaan ennemminkin pitkästyneeltä ja hermostuneelta. Meno ei siis ole ollut sellaista, että Senni olisi koko päivän kivuliaan oloisena vaihdellut paikkaa ja rapsutellut, vaan rapsuttelua vain tulee vähän joka käänteessä, mikä ei ole tavallista. Lääkkeenannoilla ei ole ollut mitään vaikutusta oireisiin. 

Meillä ei ole tänään käynyt vieraita, mutta tytöt ovat monta kertaa kuvitelleet jonkun olevan ovella, ja joka kerta kun Senni on sännännyt alas ikkunalaudalta, on hän samalla rapsutellut. Myös ikkunalla päivystämisen lomassa on vähän väliä tullut rapsutuksia. Senni myös kerjää ruokaa ja herkkuja paljon (ja välissä rapsuttaa), ja vatsa tuntuu olevan pohjaton kaivo. Jossain määrin tämä ilmiö alkoi jo ennen leikkausta, kun Gabapentin-annos nousi näin suureksi, mutta nyt tämä tuntuu olevan ihan mahdotonta. Syömiseen Senni kuitenkin jaksaa keskittyä erittäin hyvin, vaikka olisi hetkeä ennen rapsutellut, toisin kuin silloin jos on selkeästi kivulias - silloin jää ruoka ja herkkukin syömättä. 

Vaikka tämä on selkeästi syringorapsuttelua, kävin toiveikkaana läpi Sennin turkkia toivoin löytäväni edes jonkun punkin tai muuta rapsuttelua selittävää. No ei löytynyt mitään. 

Senni ei ole paljoa malttanut nukkua, paitsi iltapäivällä reilun tunnin erittäin sikeästi. (Ja nyt kuorsaa lattialla aivan levollisena.) Tunnen hyvin Sennin ja hänen oireilunsa, joskaan en voi vannoa tulkitsevani häntä joka tilanteessa oikein, mutta minusta Senni on tänään suurimman osan päivästä vaikuttanut siltä, että hän on kuin jännitetty jousi, kireä ja hermostunut, ja haluaisi päästä ainakin tunniksi metsään juoksemaan, hakea keppiä ja haistella sydämensä kyllyydestä ja nukahtaa sitten kunnon unille. Alkuillasta lähdimme ulos noin 20 minuutiksi ilman rattaita, ja muutamaa villapaidan kiristymisen aiheuttamaa rapsutusta lukuun ottamatta Senni ei oireillut ulkona laisinkaan. Malttoi hän onneksi rauhassa haistella ja tehdä muutaman merkkauspissan, mutta useamman kerran myös säntäsi innostuneeseen juoksuun Sohvin perään tai ihan muuten vaan. Tiedän, ettei se ole sallittua vielä, mutta onko sekään hyvä toipumiselle ja aivopaineille, jos koira on sisällä aivan ahdistuksissaan ja rapsuttaa vähän väliä? En ylipäätään ymmärrä, miten on mahdollista pitää koira lähes täyslevossa yli kaksi viikkoa, kun toinen tuntee suurimman osan ajasta olonsa jo varsin hyväksi? Voin tietysti sulkea Sennin häkkiin, mutta kun tämän leikkauksen suhteen olennaisinta ei ole se ettei Senni liiku raajoillansa liikaa vaan juuri se etteivät aivopaineet nouse ja että hän pysyisi kaikin puolin rauhallisena, niin en näe häkittämistäkään kovin hyvänä vaihtoehtona. Lääkkeetkään eivät enää tunnu väsyttävän. Pitääkö hakea Sennille rauhoittavia lääkkeitä kaiken muun päälle, vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

Nyt, kun olen välillä taukoja pitäen edennyt kirjoituksessa tähän kohtaan, on Senni itse asiassa ollut varmaan jo kaksi tuntia rapsuttamatta, joten ehkäpä tämä tästä. Levollisempaa huomista päivää toivoen!

Sennin aamu-unilla rennon ja onnellisen näköisenä seitsemän tuntia edellisen Gabapentin-annoksen jälkeen.

Ei näy tässä kuvassa, kun Senni pysähtyi hetkeksi ihmettelemään lintua, mutta minulla alkoi jo hermot kiristyä, kun Senni paahtoi eteenpäin hihna pitkällä ja villapaita puoliselkään venyneenä, vaikka tässä vaiheessa pitäisi ulkoilla RAUHALLISESTI.

Maata kuopien reippaasti eteenpäin...

Ja kun liian vauhdikkaasti mennään ja kiskotaan niin että villapaita kiristyy, alkaa tietysti rapsututtaa... (Ei kohtausta, vaan noita "ohimennen rapsuja" menon lomassa.)

Haava on koko ajan pysynyt siistinä, ja karvakin alkaa jo kasvaa takaisin.

Kaunis Senni - puoli päätä ajeltunakin.

Sennin toipuminen itse leikkauksesta on ollut huiman nopeaa, mikä välittynee kuvistakin. Kun sen suhteen ei ole ongelmia, ja Senni voi pääasiassa todella hyvin, keskittyvät raportointini aika pitkälti syringo-oireisiin ja Gabapentiininantoväleihin. Ehkä tylsää luettavaa, mutta meille koko elämä tällä hetkellä.

Pari päivää sitten tilanne tuntui aika masentavalta, kun Senni sai syringo-oireita jo alle 6 tuntia edellisen Gabapentin-annoksen jälkeen, mutta nyt vaikuttaa siltä, että tilanne paranee päivä päivältä. Kuten eilisiltana kirjoitin, Senni sai ilta-Gabapentininsa klo 19, ja laitoin kellon soimaan kolmeksi yöllä. Kahdeksan tuntia edellisen hermokipulääkkeen saamisen jälkeen Senni veteli sikeitä täysin rentona, enkä raaskinut heti herättää häntä lääkkeenantoon. Noin 15 minuuttia myöhemmin Senni kuitenkin heräsi, rapsutti joitain kertoja ja juoksi taas ikkunalaudalle. Annoin Gabapentiinin (250 mg), eikä mennyt montaa minuuttia, kun Senni jo kuorsasi ikkunalaudalla täydessä unessa ja siirtyi jossain vaiheessa takaisin sänkyyn. Huomattavaa edistystä edelliseen aamuun nähden kipujen suhteen!

Aamulla heräsin Sennin nukkuessa selällään kylki kiinni poskessani. Siinäkin vaiheessa, kun Gabapentiinista oli jo yli 7 tuntia, Senni nukkui täysin tyytyväisenä. 7 tuntia 20 minuuttia edellisen annoksen jälkeen Senni heräsi ja rapsutteli jonkin verran, joten annoin heti lääkkeet. Väli seuraavaan Gabapentinin antoon oli täsmälleen sama. Sen jälkeen Senni oli hetken levoton, aloitti aina välillä muun touhun lomassa rapsuttelun uudestaan ja kävi kuopimassa sänkyäkin. Mutta parempaan suuntaan mennään, jos vertaa parin päivän takaiseen!

Illalla puhuin puhelimessa neurologi Annen kanssa. Anne korosti taas sitä, että jo syntyneitä vaurioita ei voida leikkauksella korjata, mutta leikkauksen pitäisi kuitenkin tuoda huomattava helpotus Sennin oloon. Leikkauksesta hän sanoi nyt, että se oli vaikea, mutta onnistui hyvin. Kun kerroin Sennin syringo-oireista, Anne toisti, että syntyneitä vaurioita ei voida korjata, mutta leikkauksesta on vasta todella vähän aikaa, ja odotetaan rauhassa, mihin tilanteeseen oireiden ja lääkityksen suhteen päästään, kunhan Senni on kokonaan toipunut leikkauksesta. Ilokseni Annekin oli sitä mieltä, että Furesiksen voisi aloittaa uudestaan, mutta kokeillaan ensin pienemmällä annoksella, 5 mg x 2. Anne sanoi olevansa hyvin optimistinen, ja että ei kannata luovuttaa, ennen kuin kaikki mahdollinen on tehty. Olen samaa mieltä. 

Tänään Senni on ollut jo aika pitkälti oma itsensä - jos en estelisi, menisi varmasti tunnin lenkki villapiadassa välillä rapsutellen helposti. Kipulääkkeenä Senni saa edelleen myös Tramalia ja Rimadyliä, mutta tulkintani mukaan Sennillä ei suuremmin muita kipuja ole kuin syringon aiheuttamia silloin kun Gabapentin ei enää riittävästi vaikuta. Mutta tässäkin on nyt menty parissa päivässä huomattavasti parempaan suuntaan, joten positiivisin odotuksin vaan kohti seuraavaa päivää!

Tytöt päivällä ulkoilun jälkeen.

Sohvi viihdyttää itseään purulelun kanssa.

Tämä päivä on ehkä jossain määrin sujunut eilistä paremmin Sennin oireilun suhteen. Eilen oireilu alkoi jo alle 6 tuntia edellisen Gabapentin-annoksen jälkeen, ja koska lääkitsen Senniä kipuoireiden, en kellonaikojen mukaan, oli lääkkeenantoväli eilen "liian lyhyt". Viime yön Senni nukkui rauhallisena sängyssä minun ja Sohvin kanssa, mutta havahtui selvästi kivun herättämänä klo 4.45 (vajaa 7 tuntia edellisen Gabapentin-annoksen jälkeen), rapsutti muutaman kerran ja juoksi ikkunalaudalle, josta tuijotti minua silmät pyöreinä pitäen päätä koholla. Annoin heti 250 mg Gabapentiinia ja 30 mg Tramalia. Senni istui viisi minuuttia edelleen päätä koholla pitäen, sen jälkeen kävi pitkäkseen, mutta ei laskenut päätä ikkunalaudalle. Kertaakaan Senni ei sängystä poistumisen jälkeen rapsuttanut, ja vaikka sydäntä särki katsoa kipuista rakasta, tulin ajatelleeksi Sennin nukahtamista odottaessa, että ei tuo Sennin tyypillistä syringo-oireilua kyllä ole. Suhteellisen harvoin Senni on vaikuttanut kipeältä ilman näkyviä syringo-oireita, joten ehkä tämä kuitenkin vielä on jotain leikkaukseen liittyvää.

50 minuuttia lääkkeiden saamisen jälkeen Senni tuli takaisin sänkyyn (oli jo ennen sitä pikkuhiljaa vaikuttanut levollisemmalta ja katsellut ulos ikkunasta), kaivautui peittoon jalkojeni juureen ja nukahti. Tuon jälkeen nukuimme kaikki vielä joitain tunteja, ja noustessamme myöhemmin Sennin vointi oli normaali.

Leikkauksen jälkeen Senni on vain yhden kerran vaikuttanut kipeältä ulkoillessa villapaita päällä. Positiivinen muutos syringo-oireilun suhteen on se, että ulos mennessä Senni ei alkajaisiksi rapsuta ja hinkkaa päätä maahan, kuten erittäin usein viime aikoina on tehnyt. Villapaita rapsututtaa Senniä ulkona vähän, mutta Senni ei silloin vaikuta kipeältä. Useimmilla ulkoiluilla tänäänkin Senni olisi mielellään kävellyt enemmän, mutta ei onneksi ole ihan väkipakolla pitänyt rattaisiinkaan laittaa.

Aikaisen aamun jälkeen seuraavat rapsutukset tulivat taas vähän alle 7 tuntia edellisen Gabapentin-annoksen jälkeen, ja Senni sai siihen heti lääkettä. Senni vaikutti hetken levottomalta, mutta rauhoittui jo ennen kuin lääke ehti vaikuttaa. Sen jälkeen ei taas moneen tuntiin ollut mitään kipuoireilua. Senni on levännyt paljon, mutta hereillä ollessaan on aika lailla oma itsensä. Vasta 7½ tuntia myöhemmin rapsuttelu alkoi, ja sitä oli nyt vähän enemmän. Senni kävi myös kerran kuopimassa sänkyä. Meillä on lääkkeenantoajat ihan sekaisin juuri siitä syystä, että annan kipulääkettä oireiden enkä kellon mukaan, ja tänään Senni sai ilta-Gabapentiininsa jo klo 19. Laitan kellon soimaan kolmeksi, ja annan seuraavan annoksen silloin, jos Senni ei ennen sitä herää. Edellisestä Tramalista on nyt (klo 23) jo kymmenen tuntia, mutta sitä en ole vielä antanut, kun Senni ei ole ollut kipeä. Annan kuitenkin kohta ennen kuin menemme nukkumaan. 

Tähän väliin ajantasainen kuva tytöistä vierelläni siankorvia syömässä. Vaikka Senni välillä pyrkiikin varastamaan Sohvin siankorvan, haluaa Sohvi ehdottomasti tulla ihan lähelle Senniä omaansa syömään. Joskus ovat kuonot toisissaan kiinni siankorviensa kimpussa. :)

Tiivistettynä: Senni voi oikein hyvin, mutta leikkauksesta ja edelleen suuresta Gabapentin-annoksesta huolimatta kivut eivät pysy poissa edes kahdeksaa tuntia, vaan Gabapentiinia on annettava tiheämmin. Toivon yhä, että leikkauksen hyvät vaikutukset eivät vielä näy kunnolla, ja syringokipuilu alkaisi kohta pysyä kurissa. Jos näin ei ole, kaikki on sitten tehty (paitsi se Furesiksen uudelleen aloittaminen), ja jokainen ymmärtää sanomattakin, mitä se tarkoittaa. Mutta vielä en suostu menettämään toivoa kokonaan.

Syvä uupumus iski ulkoilun jälkeen.

Sohvi pääsi leikkimään Kuono-ystävänsä kanssa.

Päivä on mennyt periaatteessa hyvin. Senni nukkui yön levollisesti sängyssä, mutta heräsi aamulla vähän ennen lääkkeenantoaikaa rapsuttelemaan. Ei tullut mitään pahaa kohtausta, mutta selkeästi se kuitenkin oli syringorapsuttelua. Annoin heti lääkkeet ja rapsuttelu loppui jo paljon ennen kuin lääkkeet mitenkään ehtivät vaikuttaa.

Sennin perusvointi on ollut aika hyvä: hän syö, juo, pissaa, kakkaa, ja leikkisikin mielellään jos vaan saisi. Olemme tehneet tänään pitkiä ulkoiluja, ja vaikka Senni ei saakaan paljoa itse liikkua, on hän rattaissa hereillä koko ajan ja nukahtanut väsyneenä kotiin palattuamme. Varmasti Tramal ja toisaalta leikkauksesta toipuminenkin vielä väsyttää.

En tietenkään haluaisi tätä kirjoittaa, mutta olen todella huolestunut Sennin syringo-oireilusta. Kuten eilen kirjoitin, se on osittain sellaista harmittoman oloista ohimennen rapsuttelua, joka ei näytä johtuvan kivusta. Ulos mennessä ei ole vielä kertaakaan tullut edes lyhyttä rapsuttelu- ja päänhinkkauskohtausta. Mutta esim. nyt puoli tuntia sitten, kun Sennin edellisestä Gabapentin-annoksesta oli vasta 5½ tuntia, Senni alkoi rapsutella. Ei tauotonta rapsuttelua, mutta selvästi häiritsevää. Juominen keskeytyi monta kertaa kun jalka nousi toistuvasti rapsutukseen. Ajattelin katsoa hetken, meneekö tuo ohi, ja Senni kävi jo nukkumaan (tarkkailin, ovatko silmät varmasti kiinni ja onko Senni ihan levollisen näköinen), mutta hetken kuluttua nousi siitä rapsuttamaan, joten annoin taas 250 mg Gabapentiinia vain kuusi tuntia edellisen annoksen jälkeen. Senni kävi vielä sen jälkeen kuopimassa sänkyä minuutin verran ja nukahti nyt lattialle jalkoihini. 

Eihän tämä hyvältä vaikuta, vaikka miten yritän ajatella, että leikkauksesta on niin vähän aikaa, ettei mitään varmaa vielä voi sanoa leikkauksen vaikutuksista, ja näin varmaan onkin. Unohdin aiemmin kertoa, että leikkauspäivän iltana Sennillä oli paljon pään nyökyttelyä, mikä oli täysin uusi ja selvästi neurologinen oire - vähäisempänä sitä ilmeni vielä pari päivää leikkauksen jälkeen, mutta nyt se on loppunut kokonaan. Ei päässä varmasti vielä viisi päivää leikkauksen jälkeenkään ole ihan normaalitila, joten voisin kuvitella, etteivät syringo-oireetkaan heti välttämättä lievene. Soitan asiasta Annelle tiistaina, kun hän on seuraavan kerran töissä.

Se minua mietityttää, miksi Furesis piti lopettaa kokonaan. Kun se aikoinaan aloitettiin, se helpotti Sennin oireilua selvästi. Vaikka pikkuaivojen puristus on nyt poissa, on päässä yhä aivokammionlajentumat ja selkäydinkanavassa syrinxit. Omin päin en uskalla Furesista antaa, mutta kysyn tästäkin uudestaan tiistaina, eikö Furesiksen antamista voisi jatkaa. 

Senni kuorsaa jaloissa levollisena, mutta oma olo on nyt kieltämättä aika huolestunut. Ei auta kuin katsoa päivä kerrallaan, mitä syringo-oireille leikkauksesta toipumisen edetessä tapahtuu.

Lisäys vielä kelo 1.15 yöllä. Todellakin, kun selkänsä hetkeksi kääntää, Sohvi hyppää pöydälle ja istuu tietokoneen päälle. Mitäköhän tämä pieni tyttö minulle oikein yrittää kertoa? Sennin tilanteesta huolimatta Sohvi on kyllä saanut paljon silittelyä ja sylittelyä ja huomiota - Senni-siskon antama huomio vaan aika pitkälti puuttuu, ja siitä taitaakin kiikastaa.

Tämä on, yllättävää kyllä, ollut Sennin toipumipäivistä tähän saakka kaikkein hankalin. Nyt tätä kirjoittaessa (kello on 18.35) Senni on ollut jo muutaman tunnin todella iloinen ja eloisa, eikä kivuista ole merkkiäkään, vaikka kipulääkkeiden saamisesta on jo monta tuntia, mutta siihen saakka hänellä oli vaikeampaa. Senni heräsi viideltä aamulla, ja oli selvästi kipeä. En tiedä, oliko kyse syringokivuista vai leikkaukseen liittyvistä kivuista, mutta Senni vaihteli paikkaa, ei pystynyt nukahtamaan, hengitti välillä nopeasti. Perinteisiä syringo-oireita Sennillä ei ilmennyt. Annoin Tramalin ja Gabapentiinin, ja jonkin ajan kuluttua Senni siirtyi lattialle ja nukahti syvään uneen.

Pääasiassa Senni nukkui iltapäivään saakka, mutta hereillä ollessaan on ollut jotenkin onnettoman näköinen. Nappulat kuitenkin maistuivat ja Senni on juonut hyvin, enää ei ole tarvinnut tuoda mukia eteen. Haavakipu vaikuttaa pysyvän poissa Rimadylillä, yksi helpotus sekin. 

Tänään on ollut kurja ilma, ja ulkona Senni on ollut hyvin vaisu. Pissan on tehnyt, mutta pian sen jälkeen hakeutunut syliin tai vaan seisoskellut paikallaan. Edellisen kirjoituksen kommenttiketjuun kirjoitinkin aiemmin, että Sennin vatsa ei ole nyt toiminut yli kahteen vuorokauteen - viimeksi torstaiaamuna. Ei vielä varmasti hätää ole, luultavasti kakka tulee pian itsestään, kun Senni kuitenkin syö ja juo hyvin nyt. Mikä koirille sopiva ruoka vauhdittaisi vatsantoimintaa? Itselle ei tule näin äkkiseltään mieleen mitään.

Olen pitänyt vaihtelevasti haavan päällä lappua ja myssyä ja välillä en mitään. Liimapintaiset haavalaput eivät pysy kiinni enää lainkaan, joten on aivan sama laittaa päälle puhdas 10 x 10 cm taitos vinottain ja siihen myssy päälle. 

Tänään harjasin jo varovasti korvia, eikä Senni sitä pannut pahakseen, mutta vasemman korvan taakse oli tullut oikein iso takkupallo, ja sen pois leikkaaminen oli Sennistä aivan kamalaa. Jalka vispasi ja rapsuttelu jatkui hetken sen jälkeenkin kun olin saanut takun pois. 

Ilman erityistä syytä Sennin olo selvästi parani iltapäivällä, ja nyt hän on aivan oma itsensä. Parhaillaan raapii päättäväisenä "siankorvalaatikkoa", vaikka juuri sai korvan, jota söi vähän. 

Jätän tytöt tänään illalla Riikan hoiviin, kun lähden itse mutamaksi tunniksi tuulettumaan. Hyvin meillä on mennyt, eikä aika ole käynyt pitkäksi, mutta mukava kuitenkin päästä pieneksi hetkeksi pois kotoa ilman tyttöjä.

Kun Riikka tulee kylään minun kotona ollessa, Sohvi parkkeeraa välittömästi hänen syliinsä. Sohvin maailmassa Riikka on varmaankin olemassa vain ja ainoastaan häntä varten. Tämä kaikella hyvällä, ja Riikkakin tietää sen. :)

 Mikään määrää syli- ja silityshoitoa ei ole Sohville liikaa.

Senni ja Sohvi kera suosikki-ihmistensä Kirsin ja Riikan.

Sennille ei nyt kasvistikku oikein maistu, mutta tarkasti sitä täytyy kuitenkin vartioida.

Hetkeksi kun kääntää selkänsä, niin tulos on tämä. Sohvin pöydille kiipeily on täysin uusi ilmiö, joka on alkanut vasta Sennin leikkauksen jälkeen. 

Kello on nyt 1 yöllä, ja palasin kotiin n. 1½ tuntia sitten parin tunnin poissaolon jälkeen. Tytöt olivat pärjänneet Riikan kanssa hyvin kuten aina. Senni oli pysynyt tyytyväisenä ja kivuttomana, kuten edelleen on. Voi kunpa ensi yö menisi kokonaisuudessaan hyvin eikä Senni alkaisi kipuilla! Nyt ainakin vaikuttaa hyvältä. Ja loistouutinen: ennen lähtöäni käytin tytöt ulkona yhdeksältä illalla, ja Senni teki ison kakan! :) Ei ollut mitenkään kovaa ulostetta, joten 2½ vuorokauden kakkatauko johtui varmaan vaan siitä, että suoli on laiskistunut säännöllisen opioidien syömisen myötä nyt leikkauksen jälkeen.

Nyt käytän tytöt vielä yöpissalla, ja vastailen sen jälkeen tai viimeistään huomenna edellisen kirjoituksen kommentteihin.

Villapaitaan kytkettynä ulkoilu sujuu toivotulla tavalla, eikä Senni juokse ja säntäile - ihan reippaasti kyllä etenee nuuskuttelujen ja merkkailujen välissä.

Häntä heiluu, Senni nostaa tuttuun tapaan jalkaa pissatessaan, maata kuovitaan joka merkkauksen jälkeen, eli siinä mielessä Senni käyttäytyy ulkona ihan normaalisti, mikä on uskoakseni hyvän merkki. 

Mieluummin Senni olisi jatkanut etenemistä itse kävellen, mutta ei pannut vastaan, kun laitoin hänet rattaisiin. Villapaitaan kytkettynä Senni ei pyri pois rattaista - ilmeisesti ilman paitaa ja hihnaa rattaissa ollessaan Senni koki, että nyt on mahdollisuus kepinheittoon, kun vaan pääsee rattaista, ja halusi siksi pois.

Sennillä näyttää olevan painava mielipide jatkuvaan valokuvien räpsimiseen... 

Nyt on leikkauksen päättymisestä tasan kolme vuorokautta. Yö sujui rauhallisesti, enkä enää laittanut kelloa herättämään pitkin yötä. Nukuimme kaikki kolme sängyssä, kuten edellisenkin yön, eikä ongelmia ilmennyt. Kaikkien niiden leikkaukseen liittyvien pahimpien skenaarioiden toteutumisen pelkäämisen jälkeen ei voi juuri olla ihanampaa aamuherätystä kuin havahtua siihen, että Senni nukkuu vatsallani ja Sohvi kiipeää viereen rinnan päälle. 

En tiedä, mistä johtuu, ja onko se hyvä vai huono asia, mutta normaalista poiketen Senni on tosiaan nukkunut kaksi edellistä yötä sängyssä kokonaan - yleensä (siis ennen leikkausta) hän on ainakin muutaman kerran vaihtanut paikkaa ja nukkunut osan yöstä lattialla. Toisaalta selkeästi huonompina aikoina Senni on saattanut joskus nukkua koko yön lattialla, joten ei tämä varmaan ainakaan huono merkki ole. Voi tietysti olla, että Senni on Tramalista niin väsynyt, että nukkuu sikeämmin, eikä jaksa vaihtaa paikkaa. Senni on myös ollut vähän palelevan oloinen leikkauksen jälkeen: ei vapise, mutta ei lainkaan pistä pahakseen peittoa päällä. Kumpikaan tytöistäni, edes paleleva hoikka Sohvi, ei tykkää yleensä nukkua peiton alla.

Eilisiltana laitoin myssyn takaisin päähän, mutta se ei ole nyt Senniä vaivannut, kun leikkasin "sukkaa" lyhemmäksi, jolloin se ei enää menee rullalle kaulan alle. Venytin sitä myös vähän, ettei ole niin tiukka, että vetää otsan ja naaman ruttuun. Olen tosi iloinen siitä että Senni näyttää ainakin nyt myssyn sietävän, koska vain sen avulla leikkaushaava pysyy kunnolla suojassa haavalapun alla.

Hyvä Sennin ruokahalu ei ole vieläkään, mutta olen saanut riittävästi (?) ruokaa menemään kuitenkin. Jos mikään ei maistu, on loistoapu Nutri-Plus-geeli, jota voi laittaa suoraan suuhun tai vaikka posken sisäpinnalle. Sennin painoiselle koiralle 4-8 teelusikallista riittää koko päivän energiatarpeen tyydyttämiseen. Sitä suositellaan annettavaksi myös muun ruoan lisäksi leikkauksesta toipuvalle eläimelle. Toistaiseksi olen antanut tuota vain muutaman kerran, Royal Caninin Recovery-ruokaa Senni on syönyt aika hyvin. Tosin sitäkin pitäsi syödä melkein kaksi purkkia päivässä (yksi purkki 195 g). Hyvä, että jonkin verran maistuu, ja onneksi on tuo "supergeeli" hätävarana. Riikka tulee tänään iltapäivällä seuraksi, ja tuo eläinkaupasta mm. kuivattua kanaa, josta Senni yleensä tykkää kovasti. Pakkasesta löysin eilen naudanmahaa, mikä maistui hyvin. Pitää käydä lähipäivinä keskustasta ostamassa sitä lisää.

Sohvi saa huoletta olla samalla ruokavaliolla kuin Sennikin, saa tietysti myös nappuloita jos ottaa. Ylimmillään Sohvin paino on ollut reilu kuukausi sitten 5,6 kiloa, mutta tiistain punnituksessa paino oli taas vain 5,2 kiloa.

Vaikka minun ei tällä hetkellä tarvitse tehdä mitään muuta kuin huolehtia Sennistä ja Sohvista, on pää ollut sen verran pyörällä viime päivät, että olen katsonut viisaimmaksi kirjata ylös kellonaikoineen Sennin syömiset, juomiset, lääkitykset, pissaamiset ja kakkaamiset ym. Lääkkeitä ei periaatteessa mene sen enempää kuin ennenkään (antibioottia lukuun ottamatta), mutta koska yritän antaa Tramalin ja Gabapentiinin eri aikoihin ja molemmat menevät kolmesti päivässä, helpottaa lääkitysten sujuvuutta huomattavasti se, että kaikki on nyt paperille kirjattuna.

Eilisiltana kirjoitin, että Senni vaikutti kipeältä ulkoilun aikana, ja oli sitä hetken aikaa sisälläkin sen jälkeen. Yöunille mennessä Senni oli taas kivuttoman oloinen, ja on ollut sen jälkeen koko ajan. (Kello on nyt tätä kirjoittaessa 15.15.) Toistaiseksi siis kaikki taas hyvin.

Päivän mittaan Senni on alkanut juomaan pikkuhiljaa ihan oma-aloitteisestikin.

Sohvin rento juomistyyli. (Meillä on kyllä ihan normaali koiran vesikuppikin lattialla, mutta koska molemmat tykkäävät juoda mukista pöydältä, vaihdan myös siihen vedet.)

Illalla Senni jo maisteli vähän siankorvaa.

Sennin päivä meni hyvin. Ruoka alkaa maistua (kuivattua kanaa päivällä, illalla Mediun Sensible-nappuloita), ja Senni on juonut itse mukista ja kupista lattialta,  välillä mukista tarjoten. Senni on myös ollut virkeämpi ja sisällä aika paljon hereillä - nyt mietin, että ehkä vähän liikaakin, koska lepo olisi parasta lääkettä toipumisen kannalta. Alkuillasta myssy alkoi taas vaivata, ja otin sen pois. Senni oli useamman tunnin ilman mitään suojaa haavan päällä, ja vasta äsken (kello on nyt 23)  laitoin uuden haavataitoksen ja myssyn, kun  Sohvi yritti kiivetä Sennin niskaan.

Haava on edelleen siisti, ei haise eikä eritä, mutta normaalista haavan paranemisprosessista johtuen sen ympäristö on nyt lievästi turvoksissa ja punoittava, ja Senni aristaa haavaa. Kun ihan varovasti kokeilin haavanvierustaa, onko se lämmin, Senni hätkähti kipeän oloisesti. Tuollaiseen kipuun auttaa uskoakseni parhaiten tulehduskipulääke (Senni oli pari tuntia aiemmin saanut Tramalia ja silti haava-alue oli selvästi kipeä), joten annoin yhden Rimadyl 20 mg tulehduskipulääkkeen. (Aikaisemmista lääkeyhdistelmistä tiedän, ettei näillä lääkkeillä ole estettä Rimadylin antoon.) Sennillä meni ennen pitkävaikutteinen tulehduskipulääke Trocoxil, edellisen tabletin hän sai vajaat 1½ kk sitten, ja varmistin, että nyt saa jo antaa muita tulehduskipulääkkeitä, kun viimeisestä tabletista on vähintään kuukausi aikaa.

Syringokipujakin oli illalla hetken ajan. En tiedä, kertovatko ne leikkauksen lopullisesta vaikutuksesta, mutta ajattelen niin, että ennen kuin Senni on toipunut leikkauksesta, en tee johtopäätöksiä suuntaan enkä toiseen. Muuten Sennin rapsuttelut leikkauksen jälkeen ovat pääasiassa olleet yksittäisiä "ohimennen rapsuja", jotka ovat kyllä näyttäneet syringo-oireilulta, mutta eivät kivun aiheuttamilta. Esim. kun puen Sennille villapaidan ja käsi koskee väkisin rintaan, Senni alkaa välittömästi rapsuttaa (kestää muutamia sekunteja), mutta se ei jatku sängyn kuopimisella tai rapsuttelulla sen jälkeen kun paita on päällä. Jostain olen lukenut, että tämä leikkaus auttaa 80 %:lla kipuihin todella hyvin, mutta rapsutus saattaa silti jäädä. Tarkoittaako se sitten juuri noita harmittomilta näyttäviä rapsutuksia? Luultavasti.

Muistan joskus nähneeni videon syringokoirasta, joka oli leikattu 12 päivää aiemmin, ja mietin sitä katsoessa, että onpa koira jo todella hyvässä kunnossa noin pian ison leikkauksen jälkeen, kun se päästettiin vähäksi aikaa pihalle kävelemään, ja koira näytti reippaalta ja kivuttomalta. Sennihän ehdotteli jo leikkausta seuraavana päivänä kepinheittoa, joten nyt täytyy jollain keinolla saada tyttö pysymään rauhallisena vielä parin viikon ajan. Sillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus siihen, mikä leikkauksen tuoma apu lopulta on.

Senni lepäilee aamupäivällä peiton alla. 

Senni tuntuu tuumaavan, että jos keppiä ei heitetä, niin ainakin syön sen.

Ilmakylpyä leikkaushaavalle. Senni tulee mielellään pöydän alle silloin kun istun sen ääressä koneella.

Tälle pienelle prinsessalle "kymmenen pistettä ja papukaijamerkki" loistavasta käytöksestä Sennin toipuessa isosta leikkauksesta. Ja minä vielä jossain vaiheessa ajattelin, että Sohvin pitää olla kuukausi hoidossa Sennin leikkauksen jälkeen!

Toipuminen etenee toivotulla tavalla ja kaikki sujuu hyvin. Vaikea uskoa, että kaksi vuorokautta sitten tähän aikaan Senni oli vielä leikkaussalissa - niin reipas ja energinen hän on ulkona, sisällä onneksi pääasiassa nukkuu. Eilisiltana/yönä päivitin vielä edellistä kirjoitusta ennen kuin itse menin nukkumaan, ja siinä mainitsin, että laitan Sennille yöksi vain sukat jalkoihin, mutta en myssyä päähän. Senni nukkui yön meidän kanssa sängyssä, ja yö sujui rauhallisesti. Kello soi nytkin 1½ tunnin välein, vaikka huomaan, että kevyttä puoliunta nukun nyt muutenkin, ja rekisteröin kaikki molempien tyttöjen liikahdukset ja hengitykset jne... Senni nukkui sikeästi, ei edes paikkaa vaihtanut yön aikana, asentoa kylläkin. Mitään haavan rapsutusyrityksiä ei ollut yön aikana eikä ole nyt puoleen päivään mennessä ollut.

Aamulla vähän ennen kahdeksaa Sennin oikea takajalka nousi kerran kyljelle rapsutukseen, Senni käänsi päätä ja vingahti. En tiedä, johtuiko tuo leikkauksen aiheuttamasta kivusta vai syringokivusta - luulen, että leikkauksen. Annoin lääkkeitä ja Senni nukkui sen jälkeen vielä pitkään. Eilisiin lääkkeisiin, muuten, korjauksena, että antibiootti Kefavetin vahvuus on 250 mg, eikä 25 mg, kuten eilen kirjoitin.

Juominen Sennillä on yhä huonoa, mutta eiköhän sekin ala pikkuhiljaa sujua. Toisaalta Senni on nyt ensimmäisen kerran 1½ vuoteen ilman Furesista, joka lisää juomista, joten janon tunnekin on nyt varmasti vähentynyt. Viimeksi Senni joi itse myöhään eilisiltana syötyään vähän nappuloita, tänään olen juottanut ruiskulla jonkin verran. Tänään yhdentoista maissa Senni söi n. 100 grammaa Royal Caninin runsasenergistä Recovery-märkäruokaa, ja se maistui oikein hyville molemmille. Yritän päästä tänään ostamaan sitä lisää, kunhan saan apujoukkoja kotiin siksi aikaa.

Ulkoilu alkaa tuottaa meille vähän ongelmia, koska Senni ei enää haluakaan istua rattaissa, vaan juosta pitkin puistoja ja hakea keppiä. Viimeksi ulkona käydessämme Senni ei malttanut edes pissata, kun säntäsi jo linnun perään sellaista vauhtia, etten minä rattaiden kanssa pysynyt perässä. Puisto on täynnä keppejä, ja Senniä harmittaa vietävästi, kun en niitä hänelle heitä. Seuraavalla ulkoilulla on pakko laittaa villapaita päälle - tuollainen säntäily ei todellakaan ole vielä kahteen viikkoon sallittua! Valjaita en uskalla vielä kokeilla.

Väsynyt Senni on, ja kai jatkuvana menevä Tramalkin väsyttää, mikä on kyllä ihan hyvä, niin ei tarvitse sisällä rauhoitella menoa. 

Otin äsken haavalapun pois, kun se oli jo alkanut irtoilla, ja annan Sennin tuulettaa hetken päätään. Haava on tosi siisti, eikä ole erittänyt yhtään. Tikit/hakaset poistetaan reilu kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen, 26.4 torstaina. Niskan ja selän alueen haavat kuulemma menevät huonosti umpeen, joten on mahdollista, ettei hakasia vielä silloin voida poistaa, mutta silloin Anne haluaa kuitenkin Sennin nähdä ja katsoa, joko haava on kunnolla kiinni.

Enempää raportoitavaa ei tällä hetkellä ole - lisään myöhemmin jatkoa tähän kirjoitukseen.

Myssy päässä taas... Haavalaput irtoilevat reunoilta vaikka miten laittaisi lisäteippejä, ja Sohvi alkoi päivällä kiinnostua haavasta siinä määrin, että työnsi jo kuononsa haavalapun alle. Leikkasin myssystä ("putkisukka", johon leikattu korvareiät) pois sen osan joka oli kääritty kaulan alle pantamaisesti, joten myssy ei nyt paina kaulan alla niin paljon.

Todella huono kuva Sennistä (ja takana vielä likainen ikkunakin...), mutta kuvassa kuitenkin hahmottuu hyvin myssyn alaosa. Leikkauksen jälkeen tuo alaosa (jota nyt siis leikkasin pois n. 15 cm) oli kääritty kasaan ja se oli pantamaisesti kaulalla. Nyt tuntuisi vaivaavan vähemmän.

Sohvia alkaa selvästikin tylsistyttää, kun Senni vaan nukkuu. En koskaan ennen ole nähnyt Sohvin hyppäävän tuolille, mutta niin ketterästi se kävi, että on taidettu harjoitella minun poissa ollessa...

Johan oli harvinaisen huonoja ja vielä epätarkkojakin kuvia, mutta ajanevat asian tilanteen kuvailun suhteen. Tätä kirjoittaessa puoliyö lähestyy ja väsymys painaa. Muutama sana kuitenkin vielä tästä päivästä. Senni on ollut sisällä rauhallinen, paitsi silloin kun puhuin ystäväni Kirsin kanssa puhelimessa ja tytöt tajusivat (ymmärtävät puhetta tai tulkitsivat äänenpainojani) Kirsin olevan pian tulossa, jolloin molemmat ravasivat hetken oven ja ikkunalaudan väliä. Muuten Senni on pääosin levännyt ja nukkunut, mikä onkin nyt toivottavaa. Yllätyksekseni Senni menee mielellään häkkiin, ja pitää sitä täysin omana paikkanaan. Se on suuri apu esim. suihkussa käynnin ajan.

Kahdella edellisellä ulkoilulla Senni on ollut kipeän oloinen. Onneksi on saanut silti tarpeensa tehtyä. Totta kai huolestuttaa ja tuntuu kamalan pahalta, mutta yritän muistaa, että kalloleikkauksesta, jossa luun leikkaamisen lisäksi avattiin aivokalvot, on vasta reilu kaksi vuorokautta aikaa, ja kuten hoitaja tänään puhelimessa sanoi, leikkausalueen turvotus varmasti aiheuttaa vielä kipua. Arvioisin, että vähintään 95 prosenttia ajasta Senni on hyvin levollisen ja kivuttoman oloinen. Tramalia annan nyt maksimiannoksella, 13 tippaa eli 32,5 mg - näin päiväannoksesta lähtien. 

Ihan luottavaisin mielin odotan huomista, ja nyt käyn sängyssä jo sikeästi nukkuvan Sennin viereen levolle - Sohvi vielä järsii possunkorvaa lattialla.

Senni lepäilee sängyssä aamulla. 

Karvat on ajeltu pois aika laajalta alueelta, mutta itse haava on aika pieni, korkeintaan 5 cm, tuon keskellä näkyvän haavataitoksen pituinen.

Senni lähipuistossa aamupäivällä. Senni olisi mielellään nuuskutellut puistossa pidempäänkin ja eteni välillä melkein juoksuaskelin, mutta parin minuutin jälkeen piti laittaa hänet rattaisiin.

Rattaat ovat luultavasti yksi tärkeimmistä apuvälineistämme seuraavan parin viikon aikana. Senni viihtyy niissä ja pääsee katselemaan ulkomaailmaa, vaikkei vielä paljon saa liikkua, ja Sohvi saa lenkkeillä ja ulkoilla, vaikkei sisko siihen nyt pystykään.

Myssypäinen toipilas nauttii kevätilmasta rattaissa makoillen.

Ulkoilun jälkeen tuli taas väsymys, ja Senni kiipesi luiskaa pitkin tutulle nukkumapaikalleen.

Tätä kirjoittaessani leikkauksesta alkaa olla aika tarkalleen vuorokausi, ja tilanne on mielestäni niin hyvä kuin sen voi olettaa olevan, vaikkei vastaavasta aiempaa kokemusta olekaan. Eilisiltana Viikistä tultuamme Senni meni häkkiin nukkumaan, ja vointi on ollut sen jälkeen vakaa. Hengittämisen kanssa ei ole ongelmia. Puolen yön jälkeen käytin vielä molemmat ulkona, mutta Senni ei tehnyt mitään, vaan seisoi tokkuraisena paikallaan.

Yöksi laitoin Sennille sukat kaikkiin tassuihin ja teippasin ne haavateipillä kiinni, ettei Senni pääse raapimaan päätään. Kellon pistin soimaan 1½ tunnin välein, ja kävin tarkastamassa, että kaikki on hyvin. Joka kerta häkistä kuului tasainen kuorsaus ja Senni nukkui tyytyväisenä. Puoli seitsemän aikaan otin Sennin sänkyyn ja sukatkin pois, eikä mitään ongelmia tullut raapimisen kanssa.

Senni ei ole vielä syönyt eikä juonut mitään itse, ruiskulla olen juottanut vähän vettä. Juuri puhuin hoitajan kanssa Espoon eläinsairaalasta ja hänkin sanoi, että Senniä on nesteytetty reilusti pitkän anestesian aikana, joten juomisenkaan kanssa ei ole hätää, mutta vettä voi juotella ruiskulla, jos Senni ei itse juo. 

Sennin entinen, päivittäinen lääkitys jatkuu toistaiseksi entisellään, mutta Furesista en ole antanut (Annen ohje) eilen enkä vielä tänä aamunakaan, koska Senni on saanut leikkauksen aikana/juuri ennen sitä ison annoksen jotain muuta nesteenpoistolääkettä. Tänään saan ohjeet, miten Furesiksen kanssa jatkossa toimitaan. Zitac ja Gabapentin jatkuu kuten ennenkin, ja aiemmin tarvittavana mennyt Tramal annetaan nyt jonkin aikaa säännöllisesti kolme kertaa vuorokaudessa. Fentanyylilaastaria Sennille ei laitettu, koska se kuulemma usein aiheuttaa "piippausta", eli kaiketi jollain tavalla ahdistuneen olon. Tramalia olen antanut nyt 7 tippaa eli 17,5 mg kerrallaan (ohje 5-13 tippaa) ja se on riittänyt. Senni vaikuttaa rauhalliselta ja kivuttomalta. Lisäksi menee haavan tulehtumisen ehkäisyyn antibiootti Kefavet 25 mg aamuin illoin viikon ajan.

Sohvista täytyy sanoa, että hän on ylittänyt itsensä moninkertaisesti, ja ihan hävettää, miten luulin, ettei hän osaisi lukea Sennin vointia ja käyttäyisi tavalliseen tapaan, eli Sennin päällä nuhjuten, korvista vetäen, nenää niskakarvoihin työntäen jne. Kertaakaan ei ole tarvinnut Sohvia kieltää: eilen, kun pidin välillä häkin ovea auki ja istuin itse vieressä, Sohvi käveli hiljaa lähelle ja nuuhkaisi varovasti Senniä häneen hipaisemattakaan ja meni sitten pois. Nyt molemmat nukkuvat sängyssä valvovan silmäni alla, ja Sohvi pitää vajaan puolen metrin rakoa Senniin. Ei tietoakaan mistään riekkumisesta, niskan päällä hyppimisestä tai leikkausalueesta kiinnostumisesta. Välillä näköjään unohtuu, miten paljon enemmän eläimet ymmärtävät kuin voisi uskoakaan.

Myöhään eilisiltana Sohvi oli jonkin aikaa levoton, ja lisäksi teki tarpeensa sisälle vaikka olimme juuri ulkona käyneet, mutta levottomuus johtui varmaan siitäkin, että ulkoilut jäivät hänen kanssa eilen hyvin vähälle. Riikkakin yritti Sohvia eilen lenkittää, mutta kun Senni puuttui viereltä, ei Sohvi lenkille lähtenyt, teki vaan nopeasti tarpeensa. Rattaiden kanssa Sohvin lenkitys onnistuu hyvin, ja virkistää meidän kaikkien mieltä. Koska rattaita tarvitaan nyt joka ulkoilulla, jätän ne alakertaan ja laitan käytävälle lapun asiasta toivoen naapureilta ymmärrystä, että hyväksyvät parin viikon ajan rattaiden säilytyksen ala-aulassa.

Hyppääminen ja portaissa kävely on Senniltä parin viikon ajan kielletty. Sängystä otin jalat pois, joten Sennin ei siihen tarvitse hypätä, ja portaissa kannan Sennin.

Leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa ja eiliset anestesialääkkeetkin varmasti vielä jonkin verran vaikuttavat, ettei vielä voi selkeitä johtopäätöksiä tehdä suuntaan tai toiseen, mutta kirjaan kaikki havaintoni tarkasti ylös tänne. Sennillä on ollut syringorapsuttelua leikkauksen jälkeen, mutta hyvin vähän. Sellaista, että jalka nousee kyljelle muutaman kerran. Aamulla, ennen Gabapentiinin antoa Senni rapsutti pari kertaa, ja viime viikkoja peilaten olisi ollut odotettavissa, että hän alkaa myös kaivaa sänkylä vimmatusti ja hinkata päätä patjaan. Otin Sennistä kyveysti kiinni, rapsutus loppui ja Senni kävi rauhallisena makaamaan. 

Tuo myssy, sukka, sidos - miksi sitä nyt kutsuisi - menee aika tiukasti kaulan alta, ja sellaistahan Senni ei ole koskaan sietänyt lainkaan. Siinä mielessä pidän varsin positiivisena sitä, että oireilu on toistaiseksi ollut noin vähäistä. Sennin virkistyessä sidos päässä on alkanut vähän vaivata, ja välillä Senni on yrittänyt saada sitä pois etutassuillaan. Haavakohtaa hän ei ole rapsuttanut lainkaan. Yllättävän vähän pään sidos kuitenkin häiritsee.

Päivitän tilannetta tähän samaan kirjoitukseen ja laitan uusia kuvia vielä myöhemmin tänään. Mutta tiivistettynä: kaikki erittäin hyvin tällä hetkellä!

Arvioin Sennin leikkaushaavan koon aiemmin täysin väärin - kyllä se on reilu 10 cm pitkä, eikä puolet vähemmän, kuten aamupäivällä kirjoitin.

Tästä kuvasta leikkauhaavan kohta on helpompi hahmottaa, kun päätä näkyy enemmän.

Laitoin päälle Mepore-haavataitoksen ja reunoille haavateippiä, että pysyisi vähän paremmin kiinni. Huonosti kyllä tuntuvat koiran iholla mitkään teipit pysyvän.

Päivitystä kello 16.15, yllä muutama uusi kuva. Kuten näkyy, Sennillä ei ole enää myssyä päässä. Jossain vaiheessa iltapäivää Senni alkoi hinkkaamaan päätä sänkyyn (onneksi kuitenkin volyymiltaan lievemmän oloista oireilua mitä Sennillä on viime kuukausina ollut), ja kun otin kaulaakin painavan myssyn pois, loppui oireilu kuin seinään. Senni nosti päänsä ja katsoi minua jotenkin yllättyneen ja huoljentuneen näköisenä, ihan kuin olisi halunnut sanoa, että huh, kylläpä helpotti!  Alla oleva haavalappu oli jo monesta kohtaa irtoillut, joten kiinnitin sen reunoilta haavateipillä vähän paremmin kiinni ja lähdimme samantien apteekkiin.

Aluksi Senni oli oikein tyytyväinen rattaissa, mutta alkoi jossain vaiheessa vinkua ja raapia takaluukkua. Ennen leikkausta, silloin kun rattaat ovat olleet lenkillä mukana, takaluukku on ollut puoliksi auki ja Senni on sieltä saanut vapaasti tulla ja mennä lenkin aikana. Nyt en vielä pidä Sennillä villapaitaa tai mitään muutakaan mihin hän olisi kytkettynä, joten en voinut päästää häntä pois rattaista ennen puistoa. Kun takaluukku ei auennut, Senni yritti kiivetä pois auki olevan kattoluukun kautta. Ja kun Senni lopulta pääsi rattaista, hän etsi ensitöikseen kepin ja alkoi tuttuun tapaan vinkua ja pyytää kepinheittoa... Siitä Sohvikin intoutui, että sisko alkaa palata ennalleen, joten minun piti pitää Sohvia hetki ihan lyhyellä hihnalla, ettei hän päässyt Senniin kiinni. Tuossa tilanteessa kun Sohvi mielellään tarraa Sennin korvasta/korvan takaa kiinni ja villiintyy muutenkin, mikä ei nyt ole suotavaa.

Senni löysi useamman hyvän kepin ja yritti kaikin keinoin selittää minulle, mitä haluaa. Valitettavasti jouduin tuottamaan pettymyksen: riehuminen on nyt kahden viikon ajan kiellettyä. Senni malttoi onneksi kuitenkin pissata, ja meni ihan suosiolla rattaisiin, kun siihen kehotin.

Kotona vaihoin Sennin haavaan uudet sidokset, ja molemmat tytöt nukahtivat: Senni aluksi ikkunalaudalle, mutta siirtyi pian sängylle melkein Sohvin viereen.

Ilman kaulaakin puristavaa myssyä Sennin olo näyttäisi olevan huomattavasti mukavampi, vaikka ei hän valitellut sen kanssakaan. Mutta kyllä se sen verran puristi, että koko naamakin oli ihan rutussa. Nyt Senni on taas paljon enemmän itsensä näköinen. :) Senni ei ole vielä kertaakaan raapinut läheltäkään haavaa - ei ennen myssyn poistoa eikä sen jälkeen - joten jos tilanne pysyy tällaisena, saa Senni ainakin päivät olla ilman myssyä. Tässähän minä olen vieressä joka hetki ja pystyn vahtimaan Sennin jokaista liikettä. Yöksi laitan vähintään sukat jalkaan, ja luultavasti ainakin näin aluksi myös myssyn päähän. 

Neurologi Anne soitti lenkillä ollessamme, ja oli hyvin iloinen siitä miten hienosti Senni on voinut. Leikkauksen vaikutuksista puhuimme sen verran, että syrinxit tosiaan ovat edelleen selkäydinkanavassa, mutta kuten Anne sanoi, pikkuaivojen puristuksista pois saaminen helpottaa Sennin oloa varmasti paljon. Pikkuaivot kuulemma siirtyivät huomattavasti taaksepäin kun saivat tilaa luuta poistettaessa. Sitä ei voi kukaan ennustaa, miten käy esimerkiksi rapsuttelun - itse en usko, että se kokonaan loppuisi. Mutta olen kyllä Sennin sairauden aikana uskoakseni oppinut aika hyvin tulkitsemaan Sennin tuntemuksia, ja rapsuttelussakin on huomattavia "sävyeroja". Viimeisinä kuukausina ennen leikkausta Senni vaikutti kipeältä oikeastaan aina oireillessaan, mikä oli selvä muutos aiempaan. Välillä oli myös hetkiä, jolloin Senni ei oireillut "perinteisellä tavalla", eli ei rapsuttanut, hinkannut päätä tai kaivanut sänkyä, mutta olemuksesta näki, että Senni oli kipeä. Aina tuokin on ollut kohtauksenomaista, ei siis jatkuva olotila.

Lääkityksistä puhuimme jonkin verran, ja Furesis pidetään toistaiseksi tauolla. Anne sanoi, että jos Sennin olo minusta siltä vaikuttaa, voin pikkuhiljaa alkaa kokeilla Gabapentiinin vähentämistä. Nythän annos on todella suuri, ja olisi todellakin toivottavaa, että annosta saisi reilusti laskettua. Mutta sen kanssa ei ole mitään kiirettä.

Aika ihmeissäni olen siitä, miten hienosti kaikki on tähän saakka sujunut. Äsken puistossa pissattuaan Senni jo peitteli tomerana jälkiään kuopimalla takajaloilla maata, eikä tosiaan näyttänyt siltä, että on ollut reilu vuorokausi sitten isossa pään alueen leikkauksessa. Taitaa käydä niin, että toipilasaikana suurimmaksi "ongelmaksi" tulee se, miten saada pidettyä Senni riittävän levollisena, kun toisen tekisi jo mieli juoksemaan.  Kivuliaalta Senni ei vaikuta laisinkaan, vaikka itse asiassa ihan samoilla lääkkeillä mennään kuin ennen leikkaustakin - Tramalia vaan annan nyt säännöllisesti, mutta pienempää annosta kuin mitä ennen leikkausta annoin tarvittaessa.

Syönyt Senni ei ole vieläkään, ja se olisi nyt (lihavuudesta huolimatta) kuulemma todella tärkeää. Pari tuntia sitten annoin Nutri-Plus-geeliä, ja Anne kehotti syöttämään vaikka herkkuja - mitä vaan, kunhan jotain menee. 

Tytöt ovat nyt onneksi sisällä tosi rauhallisia molemmat, lähinnä nukkuvat vaan, ja ovat näköjään nyt pikkuhiljaa hivuttautuneet lähemmäksi toisiaan. Rakkaat muruseni. <3

Vielä yön puolella muutama sana tästä päivästä. Senni söi seitsemän maissa ensimmäisen kerran nappuloita, ja pian sen jälkeen myös joi itse. Vähän ruokaa meni vielä myöhemmin illalla. Haavan Senni on antanut edelleen olla rauhassa, joten laitoin nyt yötä vasten vain sukat jalkaan kaiken varmuuden varalta, mutta en ikävää myssyä. Toivottavasti tämä yö menee yhtä hyvin kuin edellinenkin, eikä Senni ole kipeä. Äsken Senni vaikutti hetken levottomalta, kaivoi sänkyä muutaman sekunnin ajan istui sitten apean näköisenä vuoteella. Tramalin Senni oli saanut hetkeä aiemmin. Nyt pieni onneksi jo nukkuu levollisen näköisenä.

Vielä pari kuvaa tältä päivältä.

Puiston tapahtumien tarkkailu ikkunalla kiinnostaa jo.

Sennin yövarustus.

Kokeilin, pysyisivätkö sukat paremmin ja koiralle miellyttävämmin jalassa, jos teipin laittaakin karvojen sijasta sukan päälle jalan kapeaan kohtaan.

Moni varmasti odottaa uutisia Sennin leikkauksesta, joten ihan pikapäivitys tässä vaiheessa - kirjoitan tarkemmin vähän myöhemmin.

 Leikkaus meni kaikilta osin niin hyvin kuin voi mennä, ja Annen mukaan Senni ei arista niskaa eikä vaikuttanut kipeältä heräämössä. Koti-ikävä kuitenkin iski, ja Anne soitti jo ennen neljää, pääsisinkö paikalle, että hän voi varmistua siitä, ettei Sennin vikinä johdu kivusta. Puoli viideltä sain jo käärepäisen murusen syliini, ja vinkaustakaan ei ole sen jälkeen kuulunut. Puoli kuudelta olimme kotona.

Senni on nyt täyslevossa seuraavan vuorokauden, lisäohjeita saan huomenna Annelle soittaessani.

Kiitos kaikille myötäelämisestä tämän suuren asian kanssa! En voi sanoin kuvailla onnen ja helpotukseni määrää, kun kotona kuuluu taas tuttu, tasainen kuorsaus.

Päivitystä ja yllä uusi kuva klo 22.20. Puolisen tuntia sitten palasimme Viikin päivystyksestä, jonne lähdimme aika vauhdilla, kun Senni alkoi hengittää vaikean oloisesti, ja "hengitti vatsalla". Viikin päivystykseen soittamisen aikana Senni alkoi myös vinkua ja vaikuttaa hyvin ahdistuneelta. Olin silloin hetkeä aikaisemmin yrittänyt pissattaa Senniä ulkona (edellisestä pissaamisesta yli 12 h) ja rakko tuntui selkeästi pinkeältä, mutta Senni vain seisoi ulkona eikä tehnyt mitään.

Taksissa Senni oli rauhallisempi, mutta kun luovutin Sennin heti Viikkiin saavuttuamme hoitohenkilökunnalle, hän oli poissa ollessani saanut "kohtauksen", jonka aikana hengitti tosi nopeasti ja syvään vatsalihaksia käyttäen. Olin saanut Annelta ohjeen antaa Gabapentiinia klo 22, edellisen annoksen Senni sai aamulla klo 6, ja mietin itsekin, onko Sennillä kipua ja pitäisikö lääke antaa aiemmin. Annoin Gabapentiinin hoitajalle, mutta Sennille sitä ei annettu, koska halusivat ensin selvittää, mikä Sennin suurin ongelma nyt on ja mistä se johtuu.

Mitään neurogeeniseen ödeemaan viittaavaa ei onneksi löytynyt, mikä voi tulla komplikaationa tästä leikkauksesta, ja lopulta suurin ongelma oli täysi rakko. Senni virkistyi niin paljon, että viiletti pitkin parkkipaikkaa, ja lopulta kakkasi sekä teki noin minuutin kestävän pitkän pissan. Sisälle juostessa Senni rapsutti ilmaa muutaman kerran, ja Gabapentiinin haltuun saatuani annoin sitä Sennille. Lääkärit totesivat, että Sennin on turvallista palata kotiin lepäämään, ja puuskuttelut ovat voineet johtua myös leikkauksen aikana saaduista opioideista.

Kotimatkan Senni nukkui rauhallisesti hengitellen ja koaäänisesti kuorsaten, ja sama on jatkunut kotona. Sukat laitoin nyt jalkaan mahdollista haavan rapsuttelua estääkseni.

Rankka päivä tämä on ollut, mutta nyt näyttää taas hyvältä. Erityiskiitokset aamukyyditsijälle ja häkin tuojalle, sekä Kirsille ja Riikalle kanssani kotona olosta ja Sohvin hoivaamisesta päivystykäynnin ajan, sekä tietysti kaikille muillekin tukijoille!

Huomatkaa Sohvin etujalat!

Molemmat joutuivat kokovartalopyykille metsäreissun jälkeen...

Loppuun muutama kuva eiliseltä.

Sohvi rakkaan Riikka-hoitajan sylissä.

Rakas kaunottareni.

Uusintakuvauksen tulokset: Chiari-epämuodostuma: kyllä (2 CM). Keskuskuskanavan laajentuma/syringomyelia: kyllä, laajimmillaan C4 kohdalla 5,1 mm. Aivokammioiden laajentuma: kyllä, sivuaivokammiot lievästi laajentuneet (oikea hieman vasenta enemmän) ja kolmas aivokammio kohtalaisesti laajentunut. Keskikorvat: vasemmassa keskikorvassa T1 hyperintensiivistä sisältöä.

Sama kuva vähän lähempää. Vajaa 1½ vuotta sitten MRI:ssä kuva ei ulottunut noin kauas kuin nyt, joten luultavasti syrinx on ollut pidemmällä jo tuolloin, mutta se ei silloin kuvassa näkynyt. Selkäytimen alkuosassa olevan rakkulan maksimileveys oli marraskuussa 2010 3,4 mm, nyt 4,6 mm. C5-nikaman alueelle ulottuvan syrinxin maksimileveys on 5,1 mm, mutta sen aiempaa leveyttä ei voida tietää.

Kuva ylhäältä päin. Tässä mielestäni näkyy ainakin vähän syrinx-rakkulan epäsymmetrisyys, joka ei siis ole omaa tulkintaani, vaan ihan neurologin kertomaa. (Tämä kuva lisätty 5.4 liittyen kommenttiketjuun kirjoittamaani kommenttiin Sennin syrinxin muodosta.)

Sama kuva lähempää.

Erittäin havainnollistava kuva PSOM:ista. Kuvassa alhaalla kaksi "mustaa pyörylää" ovat siis henki- ja ruokatorvi, niiden yläpuolella aivot, ja näiden kahden väliin jäävässä tilassa vasemmalla puolella valkea limatulppa. Oikealla puolella vastaava musta kohta on puhdas sisäkorva.

Yllä Sennin MRI-kuva 30.11.2010. Pikkuaivot näyttävät tuossa työntyvän selkäydinkanavaan jopa enemmän kuin tämän päiväsn kuvassa, mutta neurologin mukaan se luultavasti johtuu kuvausteknisistä seikoista (mistä kohtaa leike tulee). Aivokammionlaajentumat ovat pysyneet melko lailla samanlaisina. 

Uusintakuvaus on nyt siis onnellisesti ohi, ja Senni kuorsaa rauhallisena ikkunalaudalla. En minä enää tänään suuremmin nukuttamista jännittänytkään, mutta toki on silti huojentunut olo, kun se on nyt ohi. Meillä oli kymmeneltä aika, ja tunnin verran meni haastatteluun ja neurologisiin + muihin perustutkimuksiin. Toisin kuin viimeksi, Senni ei saanut rauhoituspiikkiä minun läsnä ollessa, joten ilman suurempaa dramatiikkaa Senni lähti hoitajan sylissä toiseen huoneeseen ihan tyytyväisenä, ja minä poistuin pian sen jälkeen Sohvin kanssa. Neurologi (tai tarkemmin erikoistuva neurologi) arveli, että Sennin voi hakea neljän tunnin kuluttua. Tarkoituksena oli, että tekisin Sohvin kanssa oikein pitkän metsälenkin, emmekä välillä palaisi kotiin, mutta kun pian ulos päästyämme Sohvi tajusi, ettei Senni enää ole matkassa mukana, alkoi itku ja parku, eikä Sohvi suostunut kävelemään metriäkään. Niinpä menimme bussilla kotiin, ja pysäkiltäkin piti kantaa Sohvi sylissä. Juuri ennen kotiovea Sohvi suostui kävelemään muutaman metrin huutamatta ja jalkojani vasten hyppimättä, mutta ei tehnyt tarpeitaan, ja pissasi sitten mallikkaasti rappukäytävään... Kotona Sohvi tuijotti hetken ikkunalaudalla puistoon, meni sitten sängyn jalkopäähän nukkumaan, eikä halunnut tulla syliini enää ollenkaan. 

Vähän ennen kolmea olimme taas Viikin eläinsairaalassa. Kävimme ensin läpi kuvat Sennin ollessa vielä heräämön puolella. Anestesia oli mennyt muuten hyvin, hengittämisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta paineet olivat laskeneet turhan paljon, minkä vuoksi Senniä piti nesteyttää reilusti. Senni oli myös alkanut heräilemään ennen aikojaan. Kuvauksen suorittanut Anna-Mariam oli puhunut Sennin leikkaavan neurologin kanssa kuvauksen jälkeen, mikä on hienoa, että tiedot siirtyvät ilman maallikon tulkintaa suoraan eteenpäin. 

Senniltä löytyi nyt kuvauksessa kaikki mahdollinen mitä cavalieerilta tyypillisesti voi löytyä, eli Chiari, syringomyelia, aivokammionlaajentuma ja uutena lisäbonuksena vielä PSOM, eli välikorvantulehdus. Jälkimmäisestä keskustelimme, olisiko se syytä huuhdella ennen leikkausta. Neurologi Anne oli sanonut, että niin voidaan tehdä, mutta voidaan myös leikata suunnitellusti ennen välikorvan huuhtelua. Leikkauksen vastustajat varmasti taivastelevat päätöstäni, mutta minä olen läheltä seurannut Sennin oireita ja niiden vaihtelua sekä kehitystä, ja vaikka PSOM aiheuttaisikin lisäoireita, on mielestäni aivan selvää, että syringo/Chiari-oireilu on pahentunut merkittävästi, eikä PSOM selitä Sennin tilannetta. Esimerkiksi valjaiden käyttö on nykyään pääsääntöisesti mahdotonta, samoin kokopesu aiheuttaa Sennille kivuliaan kohtauksen. Nämä seikat eivät liity PSOM:iin millään tavalla. Jos leikkaus menee hyvin, ja jos tai kun luultavasti oireita ainakin jonkin verran edelleen on, voidaan välikorva sitten huudella, ettei se vaan ole tuomassa mitään lisäkipua Sennille.

Myös Triptylin kokeilusta oli puhetta, mutta en usko, että tässä vaiheessa mikään uusi lääkekokeilu muuttaa tilannetta merkittävästi tai voisi siirtää leikkauksen tarvetta kovin pitkälle eteenpäin. Lääkitys pidettiin nyt siis ennallaan, ja niihin palaan leikkauksen jälkeen leikkaavan neurologin kanssa.

Viimeksi sain kuvauksen jälkeen syliini palelevan, peittoon käärityn Sennin, jonka kannoin suoraan klinikalta taksiin, joten yllätyin iloisesti, miten pirteä Senni nyt oli. Annoin heti Gabapentiinin, joka tuli nyt puoli tuntia myöhässä, mutta Senni rapsutti vain muutaman kerran villapaitaa pukiessa, ja käveli omin jaloin ulos sairaalasta. Kotipuistossa tuli vielä pitkät pissat. Sisälle päästyämme alkoivat silmät kyllä taas painua kiinni, ja pian kuului tasainen kuorsaus ikkunalaudalta.

Juuri kotiuduttu.

Loppuun muutama kuva tytöistä parin päivän takaa. Vielä 1½-vuotiaanakin Sohvista on ihanaa mutustella ja vetää Sennin korvia... 

Mira omistajineen oli meillä yökylässä viime viikolla. 

Mira ja Sohvi.

Sohvi yrittää näyttää kovin asiasta tietämättömältä pureskellun lyijykynän palasten suhteen, mutta todistusaineisto tekijästä roikkuu korvassa... 

Tänään Viikissä metsälenkillä. Risujen takana Viivi, Senni ja Sohvi - Ines kuvan ulkopuolella omilla tutkimusmatkoillaan.

Viivin ja Sohvin takaa-ajo leikkiä.

Sohvia näyttää oikein hymyilyttävän kun on niin kivaa! :)

Vielä eilen päivällä olin asiasta kovin epävarma verikoesotkuista johtuen, mutta nyt näyttää taas siltä, että Sennin leikkaus tosiaan on kymmenen päivän päästä, eli 10.4 tiistaina. Verikoetuloksista olen kirjoittanut moneen kertaan edellisen kirjoituksen kommenttiketjussa, pääosin oikeaa tietoaa, mutta myös väärää, kuten eilen diagnosoidessani Sennille trombosytopenian (verihiutaleiden vähäisyys), jota kukaan eläinlääkäri ei mielestäni ole huomannut, vaikka tulokset ovat sitä osoittaneet jo Sennin ollessa 5 kuukautta vanha.

Eli tiivistettynä todellinen tilanne veriarvojen suhteen, vaikka olen monelta eri suunnalta eri arvioita saanut ja ne kaikki täällä kertonut. Sennin verikokeissa on todettu lymfosyyttien olevan koholla, ja verihiutaleiden taas hyvin matalat, mutta se on kuulemma aivan tavallinen laitteen antama virhe veren klimppiintymisestä johtuen (tavallista sekin), ja pääsääntöisesti, jos ei oleteta minkään olevan vialla, ei arvoja tutkita manuaalisesti, eikä niihin muutenkaan kiinnitetä sen kummempaa huomiota. Maanantaina saan tarkat eli manuaalisesti tutkitut tulokset lymfosyyteista ja verihiutaleista, ja ei kuulemma ole mitään syytä olettaa, että arvot olisivat muuta kuin normaalit. Esim. jos Sennin trombosyyttiarvo todella olisi n. 40, kuten laite kertoo (viitearvot 200-360) se näkyisi voinnissa aivan varmasti. Ikävää, että minulle ensin annettiin muuta tietoa ja väläyteltiin esim. leukemian mahdollisuutta, joka tietenkin on lisännyt huolen ja stressin määrää, joka alkaa muutenkin tässä vaiheessa olla aika suuri. Mutta pääasia, ja ainoa millä tässä väliä onkaan, on se, että Sennin veriarvot todennäköisesti ovat kunnossa ja leikkaus voidaan tehdä.

Sennin vointi on kohtuullisen hyvä ja oireet/kivut lääkkeillä hallittavissa, joskaan en niitä täysin saa pysymään poissa. Pääasiassa Senni voi kuitenkin hyvin, ja on päiviä, jolloin hän ei kertaakaan vaikuta edes hetken aikaa kipeältä. Lääkityksenä on nyt Gabapentin 250 mg x 3, Furesis 10 mg x 2, Zitac 75 mg x 3, ja Tramal 25 -35 mg tarvittaessa. Pitkävaikutteisen tulehduskipulääkkeen, Trocoxilin, Senni sai viimeksi vajaa kuukausi sitten, ja nyt siinä onkin pidettävä tauko. (Näin aina 7 tabletin jälkeen.)  Tramalia Senni ei saa joka päivä, toisaalta joinain päivinä saa kahdestikin. Tramalin antaminen ei tarkoita äärimmäisen kovia kipuja tai pahaa kohtausta, vaan jos Senni yhtään oireilee vaikka pari tuntia ennen seuraavaa lääkkeenantoaikaa, annan Tramalia. Minusta se on tässä vaiheessa aivan perusteltua, ja niin minua on eläinlääkäri kehottanutkin tekemään. 

Nyt en enää edes muista viikkoja, mutta jossain vaiheessa Sennin tilanne oli selkeästi huonompi, ja pahoja oireita oli usein Sennin ulkoillessa vapaanakin. Silloin en ollut lainkaan varma, selviääkö Sennin leikkaukseen asti, mutta Gabapentiinin nosto onneksi auttoi. Tänään n. 1½ tunnin metsälenkillä Senni ei oireillut kertaakaan, ja jaksoi tosi hyvin. Kotona pesujen jälkeen (kastuminen laukaisee aina kohtauksen) Sennillä oli vaikeaa oireilua muutaman minuutin ajan, mutta se meni onneksi nopeasti ohi.

Nyt kun huoli verikoetuloksista on oikeastaan kokonaan poissa, voimme taas keskittyä arjesta ja kaikista hyvistä yhteisistä hetkistä nauttimiseen. Riikka tulee ihan kohta seuraksemme lauantai-iltaa viettämään, mikä ilahduttaa tyttöjä varmasti yhtä paljon kuin minuakin. Huominen on vielä vapaata, maanataina iltavuoro, tiistaina pelkkä työnohjaus ei 1½ tuntia "töitä" ja keskiviikkona aloitan yövuorot, joissa tytöt saavat olla mukana, eli erossa ei tarvitse olla hetkeäkään. Keskiviikkona on ennen iltaa Sennin MRI-kuvaus. Sunnuntaiaamuna lopetan yövuorot, ja sen jälkeen palaan töihin vasta kahden viikon kuluttua. Toivottavasti se aika menee leikkauksesta toipuvan Sennin hoitoon, eikä käsittämättömän suuren surun kestämiseen kaksin Sohvin kanssa.

Edelliseen lauseeseen ei voi lopettaa - liian negatiivista. Ikkunalaudalla tomerana päivystävä Senni haluaisi varmasti myös sanoa, että nyt kaikki usko ja toivo siihen, että leikkaukseen päästään, se sujuu hyvin ja tuo toivotun avun niin että vielä vuoden kuluttuakin voin kertoa ihanien murusteni, Sennin ja Sohvin, kuulumisia kuvineen.

Viikolla ei ole tullut otettua uusia kuvia, joten laitoin tämän Sennin suloisen vauvakuvan, jonka pikkusiskoni minulle pari viikkoa sitten lähetti. Senni on tuossa noin 8-9 viikkoa vanha. Viime päivinä olen muutenkin katsellut useaan otteeseen vanhoja kuvia, voisin laittaa joku päivä tänne muutaman Sennin ensimmäisestä vuodesta. Huomaamattani alan valmistautua luopumiseen, vaikkei se todelliselta tunnukaan. Leikkaus on merkittävä etappi: jos Senni itse operaatiosta hengissä selviää, alkaa uusi, parempi aika, ja jos mikään ei muutu, on kaikki voitava sitten tehty ja on aika luovuttaa.

Kävimme perjantaina eläinlääkärillä Sennin tulehtuneiden tassujen vuoksi, ja samalla otettiin maksa- ja munuaisarvot, sekä laaja verenkuva. Tosin jälkimmäistä ei lopulta pystytty laitevian vuoksi tulkitsemaan, joten käymme antamassa uuden näytteen ensi viikolla. Edellisistä verikokeista on aikaa kolmisen kuukautta, ja koska Gabapentin-annos on nyt huomattavasti suurempi kuin silloin, olin jokseenkin varma, että se näkyy maksa-arvoissa. Toisaalta sillä ei olisi käytännön kannalta ollut merkitystä, koska lääkitystä ei tässä vaiheessa tietenkään voi vähentää.

Suureksi iloksi ja yllätyksekseni kaikki tulokset olivat paitsi viitearvojen sisällä, myös oikein hyvät - eivät siis mitenkään siellä ylärajalla! Laitan sulkuihin perään viitearvot. Eli maksa-arvoissa ALAT 20 (10-118) ja AFOS 27 (20-150), munuaisarvoissa BUN 8,2 (2,5-8,9) ja KREATINIINI 49 (27-124). VERENSOKERI 5,4 (3,3-6,1) ja TOTAALIPROTEIINI 62 (54-82).

Tulehdusarvon lääkäri laski manuaalisesti, ja sekin oli onneksi normaali.

Sennillä oli syystalvella anturoiden kanssa ongelmaa, ja aloin silloin leikkaamaan kaikki karvat anturoiden ympäriltä pois säännöllisesti. Pakkasten aikaan tassut olivat kunnossa, enkä karvojakaan koko ajan leikellyt. Nyt, kun ulkona on taas märkää, ovat anturat tulehtuneen näköiset. Kuivana ok, mutta kun ulkoilun jälkeen pesen ja kuivaan, Senni selvästi aristaa, ja anturat ovat paikoitellen punaiset ja turvoksissa. Teippinäytteessä havaittiin melko paljon kokkibakteereja ja jonkin verran Malassezia-hiivoja. Hoidoksi määrättiin tassujen pesu Malaseb-shampoolla kolmesti viikossa ja Canofite-voidetta aamuin illoin 5-7 vuorokauden ajan ärtyneisiin kohtiin. Toivottavasti anturat saadaan näillä hoidoilla kuntoon, niin pienellä ei ole ylimääräistä vaivaa.

Neurologikäyntiä lukuunottamatta tämä olikin vuoden ensimmäinen eläinlääkärikäynti, mikä tuntuu kyllä mukavalta. Viime vuonna tuntui välillä siltä, ettei ole viikkoa, jolloin ei jomman kumman takia tarvitse lääkärissä juosta.

Kysyin, muuten, lääkäriltä, onko anestesia ylipainoiselle, mutta nuorelle ja tervesydämiselle koiralle miten suuri riski. Lääkäri sanoi, että Sennin ylipaino ei ole niin merkittävää, että sillä olisi anestesian kannalta suurta vaikutusta, mutta tokihan se aina olisi parempi, jos koira olisi normaalipainoinen - siis myös anestesiaa ajatellen. Sennin ylipainoa en todellakaan kiistä, mutta kummallista on se, että kylkiluut tuntuvat aika hyvinkin. Sennillä taitaa olla eniten kertymää vatsassa, joka ei kylläkään enää ole pinkeä kuten vielä puoli vuotta sitten. Luulen silloisen pinkeyden johtuneen ainakin osittain todella runsaasta juomisesta kun Furesis meni isommalla annoksella, vaikka nestettä toki enemmän poistuikin, mutta minusta pinkeys kuitenkin selkeästi väheni lääkemuutosten myötä syksyllä.

Minua hämmästyttää itselleni täysin epätyypillinen suhtautuminen tilanteeseen, jossa nyt Sennin kanssa olemme. En siis edelleenkään itkeskele ja laske päiviä leikkaukseen siinä mielessä, että pahimmassa tapauksessa Senni voi siihen kuolla. Kaikki tarmo on nyt Sennin mahdollisimman hyvässä hoidossa ja oireiden hallinnassa, mihin meillä onkin onneksi hyvä ja tehokas lääkitys sekä perus- että tarvittavan lääkkeen muodossa. (Väärinkäsitysten välttämiseksi: tämä ei tarkoita sitä, että Sohvi jäisi vähemmälle huomiolle ja hoidolle, tai että normaali elämä tyttöjen kanssa ei tässä rinnalla jatkuisi.) Keskityn käytännön asioihin, ja anteeksi, tämä on lähes loukkaavaa Senniä kohtaan, mutta selvittelin jo sitäkin, miten Sennin ruumiin toimittaminen Eviralle tapahtuu, jos Senni kuolee leikkaukseen. Ajatus Sennin avaamisesta tuntuu pahalta, mutta kun niin kovasti paasaan siitä, että kaikkia mahdollisia tutkimustuloksia tulisi yhdistyksen käyttöön antaa sekä lähettää Koiranettiin sinne "kelpaavat" tulokset, on itsekin toimittava sen mukaan. Vaikka tämä voi jonkun mielestä olla suorastaan pöyristyttävää, on mielestäni järkevää miettiä nämä käytännön asiat etukäteen. 

Noista asioista kirjoittaessa ei tule edes kyyneleet silmiin eikä kurkkua kurista. Kun katson vieressäni lattialla nukkuvaa Senniä, en tunnetasolla pysty käsittämään sitä, että häntä ei kuukauden kuluttua ehkä enää ole. Elämä ilman Senniä - mahdoton ajatus. 

Sennin sairaus on muuttanut minua enemmän kuin mikään muu asia elämäni varrella koskaan. Ensimmäiset kuukaudet diagnoosin jälkeen, jolloin Sennin sairaus myös selkeästi eteni harpaauksen eteenpäin, olivat kamalia, mutta pikkuhiljaa itsestäni on löytynyt sellainen määrä voimaa, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Senni voi luottaa siihen, että äiti on vahva, äiti jaksaa ja huolehtii hänestä parhaalla mahdollisella tavalla joka hetki ja joka tilanteessa, loppuun saakka. 

Sitä puolta asiasta en ole oikeastaan osannut viime aikoina miettiä, että mahdollisesti (tai oikeastaan todennäköisesti) saan hakea Sennin leikkauksen jälkeen elävänä kotiin, ja toipumisen edessä voin huomata syringomyelian oireiden helpottaneen. Tällä hetkellä en kai vaan uskalla toivoa liikoja, ja ajattelen lähinnä niin, että päätepiste on lähellä, mutta kokeillaan vielä viimeinenkin hoitovaihtoehto ennen sitä. 

Senni, Sohvi ja Kuono-villakoira koirapuistossa viime sunnuntaina.

Iloisista talvikuvista huolimatta aloitan vähemmän iloisilla asioilla. Useimmat ovat varmaan lukeneet edellisen kommenttiketjun, jossa eilisaamuna anonyymi kertoi pyytäneensä asianajajansa välityksellä blogini sulkemista siksi aikaa kunnes kaikki halukkaat ovat ottaneet häneen yhteyttä kunnianloukkaussyytteiden nostoa varten. 

Blogin tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut mustamaalata ketään, mutta tässä on ehkä ns. harmaa alue, saako kirjoittaa todeten faktoja, jotka löytyvät julkisista tiedoista netistä. Siksi en ole aiemmin näitä viestejä poistanut, joissa viitataan tunnistettavasti mutta ei nimellä henkilöön ja asiaan, jota joku on tehnyt tai jättänyt tekemättä, ja tieto tästä siis on julkista ja kaikkien saatavilla netistä. Nyt on kuitenkin selkeästi aika ottaa tarkempi linja siihen, voiko kenestäkään kirjoittaa mitään, mistä henkilö on tunnistettavissa.

Poistin äsken edellisestä kommenttiketjusta lähemmäs sata viestiä, mutta valitettavasti en voinut poistaa Anonyymi 9.46:n viestiä, vaikka juuri siinä mainitaan henkilön nimi ja ammatti, sekä sorrutaan myös ala-arvoisiin kommentteihin kirjoitusteni tarkoitusperistä sekä taloudellisesta tilanteesta esittäen ne faktoina. Viestiä en voi poistaa siksi, että en ole varma, häviävätkö anonyymin ip-osoitetiedot silloin viestin mukana. Olen ollut yhteydessä asiasta palveluntarjoajaan, ja odotan vastausta tähän. Olen myös ottanut yhteyttä henkilöön, jonka nimen syytteennostaja on kommentissa maininnut, ja pyytänyt asianosaiselta anteeksi sitä, etten viestiä vielä voi poistaa ja selittänyt syyn siihen.

Laitoin kommentteihin nyt ainakin väliaikaisesti toiminnon, että minun tulee ne ennen julkaisua hyväksyä. Jos viestit eivät sisällä mitään ulkopuolisten kannalta "ongelmallista" ja jos näin näyttää menevän pidemmän aikaa, voin varmasti muuttaa kommentoinnin entiselleen, ja vastaisuudessa poistan heti asiattomat viestit, jos niitä tulee. Anonyymina saa edelleen kommentoida, mikä tuntuu olevan monille tärkeää. Jatkossakaan ei ole kiellettyä kirjoittaa eriäviä mielipiteitä, keskustella syringomyeliasta yleensä tai rodun terveystilanteesta, jos siihen tarvetta on. Sitä ei kai kukaan voi kieltää. En myöskään aio poistaa/jättää hyväksymättä kommentteja, joissa valintojani arvostellaan, jos sellaiseen jollakin aivan pakottava tarve on. Jokainen käyttäköön omaa harkintaansa. Mieleeni tuli esimerkki, joka ei nyt lviittaa erityisesti keneenkään. Toteamus "kasvattaja x ei kuvaa koiriaan" on mielestäni verrattavissa toteamukseen "Satu syöttää sairaalle koiralle paljon lääkkeitä". Jokainen päätelköön itse, kummassa tapauksessa kommentointi on jäänyt neutraalin tosiasian kertomisen tasolle. Väittämä "Senni kärsii koko ajan" ihmiseltä joka ei ole Senniä koskaan nähnytkään, ei taas enää perustu varmaan todennettavissa olevaan faktaan, vaan on (yleensä aina) anonyymin oma oletus joka kuitenkin esitetään faktana. Eli ihan jokaiseen kohdistuvissa kommenteissa pyydän harkintaa!

Omista edellisen ketjun kommenteista haluan korjata yhden asian, ja toki myös pyydän anteeksi väärän tiedon antamista ja siitä tekemiäni johtopäätöksiä. Ihmettelin, miksi lehden kuvattujen listalta on jätetty tiedot Chiarista pois. Tarkistamatta asiaa kirjoitin, että tiedot Chiarista ovat lehdessä ennenkin siihen riville mahtuneet. Kysyin asiaa sähköpostitse yhdistykseltä, ja sain vastauksen, että tietoja Chiarista ei ole ennenkään lehdessä julkaistu, koska kaikkea on vaikea saada samalle riville mahtumaan. 

Koen, että perusteettomasti on tehty sellaista kahtiajakoa, että esimerkiksi minä olisin monia tahoja vastaan ja olisin sitä mieltä, ettei kukaan oikeastaan tee yhtään mitään oikein. Ehkä en ole tätä tarpeeksi esille tuonut, mutta olen useassa yhteydessä kirjoittanut, että meidän "tavallisten koiranomistajien" pitäisi (tietenkään kenenkään ei pidä yhtään mitään, tämä on vain minun mielipiteeni) käyttää koiriamme virallisissa tutkimuksissa ja mahdollisuuksien mukaan kuvata myös oireettomat koirat, vaikka niitä ei olisi tarkoitus jalostukseen käyttää, että kasvattajat ja yhdistys saisivat tarvitsemiaan tietoja jalostusvalintojen ja paremman terveyden eteen ponnistelun tueksi ja avuksi. Se, että olen jotain asiaa kritisoinut, ei tarkoita sitä, että mielestäni  "kukaan ei tekisi mitään". 

Tällä hetkellä minulla ei oikeastaan ole muuta sanottavaa noihin asioihin liittyen.

Lyhyesti kuulumisia. Sennin kanssa kävimme neurologilla reilu kaksi viikkoa sitten, ja soitin perjantaina Espoon eläinsairaalaan kysyäkseni, onko leikkauspäivä jo varmistunut. Ihan lukkoonlyöty se ei ole vieläkään, mutta erittäin todennäköisesti leikkauspäivä on toivomani 10.4 tiistai, eli heti pääsiäisen jälkeen. Varasin Sennille Viikistä uusintakuvausajan 4.4. Mielenkiintoista nähdä, mitä muutoksia vajaan 1½ vuoden aikana päässä on tapahtunut. Ihannetilanteessa saadaan joskus vielä kolmas kuva leikkauksen jälkeen vähäoireisemmasta Sennistä. "Yhdistys"-sanan kirjoittaminen ei liene rangaistavaa, joten koska en itse tästä ollut tietoinen (en ollut huomannut), mainitsen, että yhdistykseltä saa nykyään 50 euron tuen myös oireellisen koiran kuvaukseen. En vanno, mutta vahvasti muistelen, että joskus vain kliinisesti terveiden koirien MRI-kuvauksesta sai tuon hyvityksen. 

Hieroja kävi meillä perjantaina, ja Senni ei rapsuttanut hoidon aikana yhtään. Muutama kuva rentoutuneesta Sennistä:

Eilen käväisimme yhdistyksen järjestämillä Talvipäivillä. Aluksi keskustassa liikkuminen ja junamatka Hyvinkäälle josta lähti autokyyti, sai Sennin hyvin kiihtyneeseen tilaan, joka ei kylläkään ilmennyt oireiluna vaan kovaäänisenä vinkumisena ja hillittömänä kiskomisena niin että villapaita oli ratketa. Jännitin, miten Senni paikan päällä käyttäytyy ja alkaako oireilla kovasti, mutta huoleni oli turhaa: Senni ylitti itsensä! Päästin Sennin vapaaksi heti pihaan saavuttuamme, ja oletin Sennin pysyvän nätistä lähelläni kuten hänellä tapana on. Senni on ilmiselvä roturasisti, ja nähtyään kaikkialla kymmenittäin kaltaisiaan, unohtui äiti ja Sohvi-sisko sen siliän tien! Senni lähti painelemaan omia reittejään ja tutustui omatoimisesti sisätiloihin ja näytteenottohuoneeseen. Lopulta joku nappasi Sennin kiinni ja löysin omani pihan toiselta puolelta kiinniottajan huudellessa, onko joltain koira kadoksissa.

Sennillä oli niin kova vauhti päällä, että villapaita ei olisi häntä pidellyt, joten oli pakko laittaa valjaat, vaikka ne oireita aiheuttavatkin. Käsittämätöntä kyllä, Senni ei oireillut muutamaa rapsutusta enempää, vaikka oli valjaisiin kytkettynä lähes koko ajan kuuden tunnin ajan. Senni oli tosi innokas tutustumaan muihin ja selvästi nautti olostaan. Sohvi oli varautuneempi, ja pysytteli lähelläni, mutta ihan lopussa kyllä lähti juoksuun muutaman cavalieerin kanssa, joten varmaan Sohvikin nauttisi koiraseurasta kun vaan saisi enemmän aikaa totutella ja sopeutua.

Talvipäivillä oli mahdollisuus SIPOSY-tarkkien lisäksi geenitestiin sekä verinäytteen ottoon Lohen tutkimukseen. Ihmis- ja koiramäärästä päätellen talon "terveystarkastus- ja näytteenottopäässä" osallistujia oli paljon. Sohvilta otatin geenitestin ja molemmilta verinäytteet. 

Kevät tekee selvästi tuloaan - nautitaan kaikki siitä ihanien koiriemme kanssa!